"Monen yöuni muuttuu tässä vaiheessa levottomaksi. Mikään asento ei pitemmän päälle tunnu hyvältä. Lapsi liikkuu ja painaa virtsarakkoa. Pian vatsasta tulee niin iso, että on vaikea löytää hyvää nukkumisasentoa."
No shit, Sherlock? Viime yö oli aivan kammottava - aina kun käänsi kylkeä ja rauhoittui horteeseen, alkoi hillunta ja potkiminen mahassa. Pelkään, että litistän Santeri Alkion nukkuessani, olen niin tottunut nukkumaan vähintään puoliksi mahallani ja vien painoa väkisin kyljen yli eteenpäin vaikka kyljellä yrittäisinkin maata. Sitten havahdun raivokkaisiin potkuihin ja valvon taas sen puoli tuntia, ehkä välillä vessassa käyden. Mikä sekään ei ole enää ongelmatonta - suolentoiminta tuntuu lakanneen kokonaan (tätähän te kysyitte) ja virtsarakon tyhjennyskin tapahtuu hiiiiiiiitaaaaaastiiiiiii lirittämällä. Kai se mahassani oleva jättipötkylä painaa senkin niin lyttyyn, ettei se kunnolla täyty eikä tyhjene.
Öiden äksöniä lisää myös esikoinen, joka on päättänyt, ettei nukkuminen ole tarpeen - ei hänelle eikä äidillekään. Viime yönä se kiekui kello yhdestä puoli viiteen. Ehkä sillä on jokin vilkkaampi kehityskausi menossa, joka tulee uniin ja pitää hereillä - ei se kipeä ole, levoton ja täynnä virtaa kylläkin.
"Viimeistään nyt on aika totutella uudenlaiseen unirytmiin. Pitkät ja katkeamattomat yöunet ovat vaihtuneet lyhyisiin torkahtelujaksoihin. Hyvää valmennusta synnytyksen jälkeiseen aikaan..." En minä tarvitse valmennusta, antaa ihmisen nukkua! Kyllä minä valvoa osaan - mieluummin käyttäisin nämäkin jäljellä olevat yöt vielä voimien keräämiseen...
:) Mainio postaus. Juuri näitä asioita vasin samoin miettein pohdiskelin itsekin viimeisellä kolmanneksella :).Koitin rauhoitella itseäni hyville unille ajatuksella, että onneksi se vesipussi suojannee lasta pahimmalta paineelta (?) ja kyllä se pienikin potkimisella pystyy osoittaman mieltään. Näyttäisi selvinneen suuremmitta vammoitta :).
VastaaPoistaTäysin käsittämätön on minustakin ollut tuo ajatus valvomisen harjoittelemisesta. Ei siihen voi koskaan tottua. Ja järkevämpi olisi mielestäni ajatus varastoon nukkumisesta (ts. univelkamäärän minimoimisesta ennakkoon), sillä myöhemmin mahdollisuudet ovat todennäköisest heikommat. Tää on niin tätä. Tsemppiä ja iso halaus!
-Laura
Kiitos! :) Viime yöt on menneet varsin hyvin, mitä nyt vessassa saa hypätä, mutta sehän nyt on jo itsestäänselvyys näillä viikoilla.
PoistaJos sanotaan, että nukkuminen on kuin panisi rahaa pankkiin, niin valvomisen harjoittelussa ei ole kyllä mitään järkeä. :) Ehkä tuo on kirjoitettu siihen Vau.fi-oppaaseen vaan lohduttamaan (jo etukäteen) väsynyttä äitiä. :D Mutta kyllä tämä tästä. Onneksi tulee ihan täysiäkin yöunia vielä (niitä vessassakäyntejä lukuunottamatta).