29+6

Pakko pistää vielä yksi päivitys ihan sen kunniaksi, että tämä päivä on viimeinen kakkosella alkava, vaikkei mitään varsinaista asiaa taas olekaan. Huomisesta alkaen Santeri Alkio on kolmekymppinen ja synnytykseen on enimmilläänkin aikaa enää kymmenen viikkoa, kun edes meidän peräkylän hospitaalissa ei diabeetikkoja päästetä yliajalle.

Painoarviojärkytyksen jälkeen kaivoin esiin neuvolakorttini esikoisen odotuksen ajalta, ja näyttää siltä, että silloin 29+2 samainen Tri Karppi on saanut esikoisen (lopulta sitten kolmekiloisena syntyneen) painoarvioksi 1,6 kg. Ehkä sillä on vähän reilu mittakäsi. Yritän nyt suhtautua niin, että tämä oli yksi ultra muiden joukossa ja aloitan sekoilun ja seiniä pitkin juoksemisen vasta jos seuraavakin painoarvio menee yläkäyrällä. (Tai on jo hypännyt senkin yli.)

Se kyllä vähän huolestuttaa, että kuka sen tietää ja päättää, että onko niitä lapsivesipunktioita syytä alkaa tekemään ja jos, niin milloin? Jos painoarviot on aina arvioita, niin tuudittautuuko lääkärit liian helposti siihen, että kun tuolla on sokerit "kunnossa", niin ei niitä tarvi tehdä, ei kai ne painoarviot oikeasti pidä paikkaansa...? Mitäs jos pitääkin? Ja milloin minun itseni pitää alkaa siitä asiasta jankuttaa? Vai pitääkö? Esikoinen meni nimittäin näillä viikoilla, kuten sanottu, samoilla yläkäyrillä eikä kukaan puhunut mistään punktioista yhtään mitään koko loppuraskauden aikana. (Ehkä siksi kun ne sokerit oli silloinkin kunnossa. Ja nykyään tiedän, ettei se mitään oikeasti kerro!) Esikoisen kohdalla ne painoarviot heitti siis yläkanttiin, mutta kuka sen tietää, mikä on totuus nyt.

Tätä edellisessä ultrassa oli ihana lääkäri, (kerron siitä joskus myöhemmin lisää), jolla tuntuu aina olevan tosi paljon aikaa selittää juttuja ja ylipäätään vain jutella. Se sanoi ultratessaan, että jostain sikiön virtauksista (ductukseen liittyvistä, näin käsitin) näkee niistäkin vähän osviittaa sen ahdinkotilan ja hapenpuutteen olemassaolosta tai olemattomuudesta - silloin sitä ei ainakaan kuulemma ultran mukaan vielä ollut.

Onneksi olen löytänyt netistä aivan mahtavia vertaisia, joilla on itsellään kokemusta raskaudesta ja diabeteksesta ja kaikista näistä jutuista. Eikä tarvitse enää yksin hautoa asioita.