30+2

Jo useamman päivän on ollut sellainen samanlainen (ärsyttävä) "aikaansaava-positiivari"-fiilis, mikä oli alkuraskauden jatkuva olotila. Sellainen, että jotain pitäisi tehdä koko ajan. Sitä voisi tehdä kaikkea hyödyllistä, kuten pestä vauvanvaatteita, siivota, järjestellä tulokkaalle kaappitilaa tai höyrypestä vaunukoppa, mutta tuntuu, että kaikki hyödyllinen toiminta aiheuttaa supistuksia, niin ettei uskalla. (Koulujuttuja voisi tehdä koneella istuen, mutta hyödyllisiä nekin ovat, joten parasta varmuuden vuoksi jättää väliin.) Blogiin kirjoittelusta ei sen sijaan ole kenellekään mitään hyötyä, joten tätä uskaltanee tehdä huoletta.

Meidän äitipolilla tuntuu tällä hetkellä olevan kolme lääkäriä ja yksi erikoistuva lääkäri. Voi niitä olla muitakin, mutta niinä (varsin useina) kertoina kun minä olen siellä käynyt joko päivisin tai päivystysluontoisesti, niin ainoastaan nuo neljä ovat tulleet vastaan. Kaikki ovat naispuolisia, iältään muutaman vuoden minua vanhempia (näin veikkaan), rautaisia konkareita (siltä tosiaan vaikuttaa - tämä muistutuksena itselle), paitsi se erikoistuva, joka on todennäköisesti tietenkin paljon nuorempi.

On Tri Karppi, josta kerroinkin jo joskus. Hän on kaikkein tutuin jo usean vuoden (herran jestas, melkein kymmenen vuoden!) takaa. Todella emppis ja symppis, joskin kiireisenä todella kiireinen ja liukuhihnameininkiä harjoittava. Mikä on tietenkin täysin ymmärrettävää.

Toisen lääkärin kanssa meillä on vielä pidempi "yhteinen" historia. Olimme samassa koulussa joskus, hän lukiossa ja minä yläasteella. Tutustuimme toisiimme lähemmin yhden kerran, kun hän pesi minua lumihangessa. Asiaan liittyi tohtorin kaveri, kaverin entinen poikaystävä (pitkätukkainen, luonnollisesti), minä, kolmiodraama, nuorisoseuran disko ja muuta teini-iän dramatiikkaa. Tohtori osoitti jo silloin riuskaa otetta ja terveydenhuollon ammattilaiselle sopivaa aina-valmiina-auttamaan-henkeä hoitelemalla ystävän ongelman (minut) tehokkaalla lumipesulla. Sittemmin hän on päässyt minuun (=alakertaani) käsiksi useampaankin otteeseen ja oli esimerkiksi ensimmäinen, joka koski esikoisen päätä alatutkimuksessa tämän aloittaessa matkansa ulkomaailmaan. Hän on juuri se ihana tyyppi, joka jaksaa selittää ja pohtia asioita eikä hänellä tunnu koskaan olevan kiire. Olkoon hänen pseudonyyminsä vaikkapa Tohtori Nietos, tuon yhteisen historiamme kunniaksi.

Kolmas tohtori on ilmeisesti kaikkein diabetessuuntautunein, ja harmillista onkin, että hänen vastaanotoilleen olen päässyt harvimmin. Niistäkin harvoista yksi tuhraantui siihen, että tohtori - olkoon pseudonyymi vaikkapa Sokeri, vähän niin kuin Tohtori Sykerö - joutui juoksemaan leikkaussaliin ja minut hoiteli tuolloin se erikoistuva lääkäri. Tämä tohtori tuntuu omistavan kristallipallon tai vaihtoehtoisesti on ehkä lukenut kaikki olemassa olevan kirjallisuuden raskauden etenemisestä ja ehkä myös hoitanut "tarpeeksi" potilaita, koska toistaiseksi kaikki hänen veikkauksensa ovat käyneet toteen. (Esimerkiksi se lapsiveden vähenemisen selittyminen ajankohdalla - rakenneultrassa lapsivettä oli jo taas normaalisti. Ja se helvetillisten supistusten helpottaminen juuri hänen veikkaamanaan ajankohtana, rv 26). Hänen ansiostaan sain myös sokerit kuntoon melko nopeasti alkuraskaudessa, koska hän valisti minua ruokailua edeltävän arvon tärkeydestä (siihen asti oli painotettu aterianjälkeistä) ja määräsi takaisin tablettilääkityksen, jonka erikoistuva lääkäri, jolla minut tyrkättiin nopeasti kun uhkasin aloittaa insuliinihoidon ominpäin, ellei sitä aikaa tule, oli käskenyt lopettaa. Tohtori Sokeri on juuri se, joka sanoi, ettei lapsivesipunktiota tipu eikä varsinkaan käynnistetä rv 38+0, ellei sikiön kasvu anna aihetta siihen. (Kaikkein suurin epävarmuuden ja hermostuneisuuden aihe siis koko loppuraskautta ajatellen. Toisaalta, kun muistaa, että sen muutkin veikkaukset on osuneet kohdalleen, niin pitää varmaan yrittää luottaa tähänkin.)

Nyt kun tätä lukee, niin huomaa, että aika hyvissä käsissähän tässä taitaa kuitenkin olla ja sen hermoilun voisi oikeasti jättää vähemmälle... Tämähän oli hyödyllinen päivitys! (Pitääpä varoa, ettei ala supistella.)