Tämä menee vähän asian viereen, mutta ei paljon kuitenkaan, koska osana diabeteksen hoitoani erityisesti näin raskauden aikana olen joutunut turvautumaan vähähiilihydraattiseen dieettiin. (Uskokaa pois, ei olisi ollut oma valintani jos toisin voisin valita - ei ole laiskan ihmisen hommaa tämä karppaus kun mitään ei saa valmiina kaupasta.) Omalla kohdallani dieetti on toiminut loistavasti, verensokerit pysyvät tasaisina ja insuliinia tarvitaan vähemmän. Oloni on pääasiassa ollut loistava, painokehitys on ollut ainakin tähän saakka aivan äärimmäisen maltillista. Minkäänlaisia haittavaikutuksia en ole dieetistä havainnut ja vauvakin tuntuu saavan aivan tarpeeksi ravintoa niistä väitteistä huolimatta, että"sikiö kasvaa hiilihydraateilla". Kyllä se tuntuu kasvavan myös (vähähiilihydraattisilla) kasviksilla, proteiinilla ja rasvoilla.
Pahoitin kovasti mieleni kun kuulin eräästä sukulaisestani, joka asuu tuetussa asumismuodossa ja on riippuvainen hoitajien avusta. Hän ostaa ruokansa omilla rahoillaan, se ei siis kuulu asumiskustannuksiin. Kaupassa käydään hoitajien kanssa eikä omatoimisia ostopäätöksiä ruoan suhteen saa tehdä. Sukulaiseni olisi halunnut ryhtyä noudattamaan vähähiilihydraattista dieettiä, mutta se oli häneltä käytännössä kielletty - hoitaja ei ollut antanut ostaa dieetissä tarvittavia ruoka-aineita "koska ne lihottavat ja ovat epäterveellisiä". Samoin luin muutama päivä sitten erään karppauskirjan (Kilot pois) karppaustarinoista eräästä iäkkäästä isästä, jonka luona käyvä kotiapu tai mikä lienee teki ostokset omin päin kysymättä asiakkaalta itseltään yhtään mitään - arvattavin seurauksin. Vanhus ei saanut ruoastaan tarpeeksi rasvaa ja proteiinia vaan jäi nälkäiseksi liian hiilihydraattipitoisella ravinnolla ja juoksi koko ajan jääkaapilla - sillä seurauksella, että kodinhoitaja/terveyssisar/mikä-lie halusi asentaa vanhuksen jääkaappiin lukon, joka lukittaisiin yöksi. Koko asetelmassa on jotain sairasta. Odotan pelolla sitä aikaa kun kehitysvammaisen esikoiseni tulee aika itsenäistyä ja muuttaa tuettuun asumismuotoon. Pelkään, ettei lapsellani ole minkäänlaista sananvaltaa siihen, minkälaisella ravinnolla hän elää, koska virallisterveelliset suositukset istuvat niin syvässä hoitohenkilökunnan mielissä ja työtavoissa ja hänet syydetään täyteen hiilihydraatteja piittaamatta siitä, sopivatko ne hänen elimistölleen vai eivät. (En ihmettelisi vaikkeivät sopisi, minun geenithän sillä raukalla on.)
Haluaisin esittää pienen haasteen jokaiselle vähähiilihydraattista dieettiä karsastavalle ja sitä epäterveellisenä pitävälle, erityisesti terveydenhuollon parissa työskenteleville, jossa sitkeät käsitykset dieettiä vastaan tuntuvat istuvan sitkeimmässä. Ne saisivat noudattaa dieettiä itse kahden kuukauden ajan, ilman lipsumisia ja kirjaimelleen. Jos haluaisivat vielä vaihtaa takaisin hiilarimättöön tuon kahden kuukauden jälkeen, niin tekisivät sitten ihmeessä niin. Kaikki ei toki sovi kaikille, mutta ainakin omasta (diabeetikon) kokemuksesta voin kertoa, etten ole ikinä voinut paremmin. Hutkisivat vasta tutkittuaan. Vastalahjaksi lupaan itse noudattaa (raskauden jälkeen, koska en halua vaarantaa Santeri Alkion terveyttä liian korkeilla verensokereilla) parjaamaani virallisterveellistä ruokavaliota kahden kuukauden ajan ruisleipineen, perunoineen ja kevyttuotteineen päivineen. Raportoin tulokset verensokeriseurantoineen ja painon(nousuineen)tarkkailuineen vaikka tuonne toisen blogini puolelle. Jos minä uskallan, niin mikseivät nekin.
Eilen äitipolilla hoitaja kyseli ruokavaliostani, oletti minun syövän "normaalia kotiruokaa" ja oli kirjoittamassa niin papereihini. Sanoin etten missään tapauksessa syö "normaalia kotiruokaa" vaan noudatan vähähiilihydraattista dieettiä. Ennen kuin se rutina kerkesi alkaa, kerroin käyneeni ruokavalion läpi ravitsemusterapeutin kanssa, joka on siunannut hiilarimääräni. (Mainio, edistyksellinen ravitsemusneuvoksemme.) Ehkä se laajempi näkökulma joskus vielä hiipii virallisterveellisiin suosituksiinkin? Sitä odotellessa.
Niin, vähähiilarinenhan on tosi mainio ruokavalio, jos syö paljon kasviksia. Niissähän on hiilareita, mutta fiksummassa muodossa kuin spagetissa. Tai puurossa.
VastaaPoistaMun arkikokemus on myös se, että vähähiilarisesti verensokeri pysyy tasaisena paremmin kuin esim. puurolla - ja tällä en todellakaan tarkoita mitään päivittäisiä pekoniaamiaisia - mutta kun itse sain oman raskausdiabetesdiagnoosin, hoitaja pelotteli, että diabeteksessa kyse on nimenomaan rasva-aineenvaihdunnasta. Tekisi mieli sanoa näin jälkikäteen, että paskat on.
:D Saatan olla väärässä, mutta mulla on aina ollut käsitys, että diabeteksessa on kysymys nimenomaan sokeriaineenvaihdunnasta. :) Mutta mähän en olekaan mikään asiantuntija.
PoistaPerstuntuman perusteella kyllä suosin vähähiilihydraattista ja kyllä mä toisinaan niitä pekoniaamiaisiakin syön, tosin sitten en ennen iltapäivää yleensä mitään muuta jaksa syödäkään. Enimmäkseen menee marjoja ja jugurttia. Niitä kasviksia tulee vähähiilarisella melkein huomaamatta se puoli kiloa päivässä, koska jollain se spagetti pitää korvata.
Siis aamupalalla enimmäkseen marjoja ja jugurttia. Kyllä mä nyt päivän mittaan vähän muutakin syön. :D
PoistaJoo, kyllä minäkin välillä pekonia söin. Aamiaiseksi :D
PoistaMä en vaan tajua, kuka niillä vähärasvaisilla maitotuotteilla pysyy edes hengissä. Niitä olisi pitänyt vetää. Ja muuttaa jääkaappiin asumaan.
Mä havaitsin saman ilmiön: kun söi vähän hiilareita, veti hirveästi kasviksia. Ihan kauheasti. Oli tosi terve olo.
Mä koputan nyt tämän sanoessani puuta, mutta mähän olen sairastanut jatkuvaa pientä kurkkukipua/flunssaa viimeiset kaksi vuotta. En sairasta muuten enää. Nyt raskauden aikana on ollut yksi räkätauti ja toivon tietenkin, että se siihen jäisikin. En usko että parantuneen vastustuskyvyn voi pistää raskauden piikkiin, kyllä siitä saa varmaan kiittää niitä kasviksia. :)
PoistaLeivoin tänään pullaa tyttären kanssa ja illaksi vielä väännettiin pitsaa. Uhh, mikä hiilarimättöpäivä ja olo kyllä sen mukainen! Mutta pullaa en ole leiponut 10 vuoteen ja kun lapsi halusi leipoa "bulle", niin täytyihän sitä heltyä. Mutta siis aiheeseen, aloitin itse elämäntaparemontin elokuussa. Ensimmäiset 2kk dieetti oli aika tarkkaan suunniteltu ja treenejä kertyi kevyesti 6-9krt viikossa. Nyt treenimäärä on vakiintunut 4-6krt viikossa ja ruokavalio ei ole enää ihan niin tiukka. Mutta dieetistä, itse uskon tasapainoiseen ja monipuoliseen ruokavalioon, jossa on paljon proteiinia ja riittävästi rasvaa. Olisin kuitenkin ihan sekopää, jos hiilareista luopuisin kokonaan, enkä haluaisikaan. Mikä tahansa dietti tulee melkein kenelle tahansa liian raskaaksi, jos jostain täytyy luopua kokonaan. (Ja huonosti tälle tellukselle käy, jos me kaikki ihmiset ryhdytään vähähiilariselle ruokavaliolle.) Uskomaton vaikutus tuolla liikunnalla on verensokeriarvoihin ja erityisesti niillä lyhyillä, mutta tiukoilla revityksillä. Toivon kovasti, että tämä uusi elämäntapa kantaa mua pitkälle ja pitää suvun diabetesvitsauksen minusta poissa. Ja siis kommenttini ei ole siis mikään vastaväite vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle, onhan omanikin maltillinen hiilihydraattien suhteen, vaan enemmänkin mun oma hyvän fiiliksen vaihtoehto.
VastaaPoistaIhana pullantuoksuinen äiti! :) Totta kai pitää lapsen saada pullaa leipoa.
PoistaNimenomaan, omaan hyvään fiilikseen kannattaa luottaa, näin minä uskon. Jokin olisi vialla, jos ei kroppa millään tavalla kertoisi siitä, minkälainen ruoka sille sopii ja minkälainen ei. Kieltämättä huonoa omaatuntoa poden siitä, etteivät liha ja eläinproteiini ylipäätään ole mikään ekologinen vaihtoehto... No, ehkä jonain päivänä karppaukseni liukuu kasvisvoittoisempaan suuntaan. Ja varmaan sitä liikuntaakin voisi raskauden jälkeen (=supistelun) jälkeen alkaa harrastaa. Haha! (Anteeksi, tahaton naurahdus, mutta kyllä minä yrittää aion!) :D
Mä olen nyt vasta toipumassa viime sunnuntain isänpäivästä, siis viikkoa myöhemmin. Silloin söin yhden palan täytekakkua, aamiaissämpylän sekä palan pullapitkoa isännän seurauksi aamukahveella. Meinasin oikeasti kuolla - sydän takoi ja päätä särki. Vaikka tuikin insuliinia ja sokerit eivät totaalisesti ryöstäytyneet, niin olo oli kuin huonossa humalassa - ja syytän niitä hiilareita. Sitten oli naama ja joka paikka turvoksissa viikon verran, vasta tänään on turvotus alkanut laskea ja paino palautunut normaaliksi. Ei ole nopeat hiilihydraatit mua varten, vaikka mielelläni, oh kovin mielelläni niitä söisinkin. :(
Muahaha, tuo oli ensimmäinen kerta, kun kukaan edes vitsillä on sanonut mua pullantuoksuiseksi äidiksi :D
PoistaSinulle täytyy kyllä hattua nostaa, että selviät tuon diabeteksesi kanssa. Kuulostaa ihan käsittämättömän vaikealta. Meillä tosiaan suvussa on aikuistyyppejä monta, osa jo kuolleita, mutta ei kellään koskaan noin vaikeana. Osa hoitaa insuliinillä, osa pelkällä ruokavaliolla. Toivoa sopii, että jos itse joskus jonon jatkeeksi joudun, niin tuolla ruokavaliolla ja liikunnalla selviäisin.
Kiitos, kyllä se itsestäkin tuntuu, että vähän helpommallakin diabeteksellä tulisin toimeen. Toisaalta, tässä pääsee edelleen aivan käsittämättömän paljon helpommalla kuin ykköstyypin diabeetikot, joten pitää olla vain tyytyväinen. Ja raskauden ulkopuolellahan mä olen viis veisannut hoidosta ja mittailuista, joten voihan se olla, ettei se näin vaikeaa sitten olekaan kun on hormonit ja kroppa normaalitilassa. Se jää nähtäväksi. :)
Poista