6+6

Tänään on taas aika lailla erilainen päivä kuin eilen, fiilisten puolesta. Raskausoireita ei ole kuin nimeksi, hieman tunnistaa lievää kuvotusta jos hakemalla hakee, maha hieman turvonnut, jne. Ei mitään muutamasta viime päivästä poikkeavaa. Kuitenkin fiilis on taas positiivinen ja tunne "miksei tämä nyt hyvin voisi mennä" on hyvin vahva.

Fyysisesti olo on aivan mainio. Voin paljon paremmin kuin ennen raskautta. Viime viikolla väsytti ja saatoin joutua nukkumaan päiväunet joka päivä, tällä viikolla sellaisesta ei ole tietoakaan. Pursuan energiaa. Ruoka maistuu mainiolta.

Kävin neuvolassa. Täti otti itse verikokeita ja määräsi uusia, kilpirauhaseen liittyviä. Sen itse ottamista kokeista katsotaan hepatiitit, hivit ja sen sellaiset, ynnä ne mahdolliset sikiön hylkimiseen liittyvät vasta-aineet veressä - minä kun olen rh-negatiivinen. Täti toivotti onnea, mutta kehotti olemaan realisti riskien suhteen ja varsinkin näin alkuraskaudessa - mitä tietysti olenkin.

Sokerit pysyi tänään aika hyvin kurissa, paasto oli 5,5 eli juuri rajalla.

6+5

Nyt on menossa ehkä toinen, kolmas tai neljäs täysin oireeton päivä. Mieliala on muuttunut. Kun tähän asti se on ollut lähes yltiöpositiivinen ja varma siitä, ettei mikään varmasti mene pieleen, nyt se on aika varma keskenmenosta. En osaa selittää miksi - vetoan äidinvaistoon. Vakuuttelin raskauden alussa isännälle, että vaistoni kyllä kertoisi jos jotain olisi pielessä - senhän se teki edellisessä raskaudessakin, kun pelkäsin koko raskauden ajan menettäväni lapsen. Lapsi olikin niin sairas, että henkiinjääminen oli pitkällinen taistelu. Nyt tuntuu siltä, että kaikki ei ole hyvin - toisin kuin vielä viikko sitten. En aio vakuutella itselleni kaiken olevan hyvin, koska siihenkin menee turhaa energiaa. Aion paremminkin odottaa neutraalilla mielellä, mitä on edessä. Lauantaina (6+3) minulle tuli yhtäkkiä täysi varmuus siitä, että tämä menee kesken. Ehkä olen oikeassa. Se jää nähtäväksi.

Nostin Protaphanen 8 yksikköön, tänä aamuna sokerit olivat ensimmäistä kertaa siististi viitearvoissa, 4,6. Johtuuko se siitä, ettei mahassa ole enää elämää vai jostain muusta, en tiedä.

6+2

Sokerit oli aamupalan jälkeen 8,4 - ihan niin kuin pelkäsinkin. Se illalla pistetty insuliini ei tietenkään vaikuta enää silloin, eli koko päivän olen oman elimistöni armoilla. Soitan maanantaina äitipolille ja pyydän lupaa aloittaa ateriainsuliinin. Paastoarvo oli 6,4 eli 6 yksikköä Protaphanea ei riitä mihinkään. Vielä kaksi päivää pitää tarkkailla, sitten saa nostaa kaksi yksikköä.

Oireita ei ole oikeastaan minkäänlaisia. Nielu on tavallista herkempi, lääkkeitä niellessä meinaa tulla ykä.

6+1 - uudestaan

Kävin tänään äitipolilla. Lääkäri ultrasi ja sai kooksi ensin 5+6, sitten 6+1 eli luultavasti munasolu on irronnut ainakin pari päivää myöhemmin kuin luulin. Kuvittelin tunteneeni irtoamiskipua maanantaina (kipu on käynyt tutuksi epätoivoisen yrittämisen vuosina paremmin kuin hyvin), mutta koska raskaus ei näkynyt testissä tuon kivun perusteella laskemanani kuukautisten alkamispäivänä, olen luultavasti erehtynyt. No, vähintään 6+0 sen täytyy olla, koska ei kai isännänkään sotilaat yli neljää päivää elä.

Sain luvan/käskyn aloittaa insuliinin, Protaphanen iltaisin kuudella yksiköllä näin aluksi. Kaksi yksikköä voi omatoimisesti lisätä kolmen päivän välein. Jos aterioiden jälkeiset arvot ovat päin pyllyä jatkuvasti, pitää soittaa äitipolille. Muussa tapauksessa sieltä soittaa lääkäri parin viikon päästä.

Seuraava ultra on vasta heinäkuun alussa. En halunnut niskapoimuseulaan/verikokeeseen, joten alkuraskauden ultra on viikolla kaksitoista plus. Kätilö oli lääkäriä ymmärtäväisempi. Lääkäri kehotti miettimään vielä, kätilö ymmärsi ratkaisun täysin, koska tuntee raskaushistoriani. Mitä muuta se seulonta voisi tuoda mukanaan kuin ahdistusta, tai helpotusta, eikä jälkimmäiselle ole tarvetta, koska olen varsin optimistisin mielin liikkeellä muutenkin. Minkäänlainen raskauden keskeytys ei tulisi kysymykseen vaikka niskapoimu pullottaisi kuinka. Se on eri asia, miten luonto nämä asiat hoitaa, mutta minä en ota enkä halua ottaa asiaan kantaa.

Maha- ja selkäkivut ovat pysyneet poissa. Sen sijaan lievää kuvotusta on alkanut ilmaantua.

6 + 1

Tänään on viikko ja päivä siitä kun tein raskaustestin. Olo on hyvä, niin fyysisesti kuin henkisesti. Viime viikon kärsin jatkuvista alavatsa- ja selkäkivuista, välillä todella, todella kovistakin. Ne tuntuvat helpottaneen ainakin hetkeksi. Sokerit ovat koholla aamuisin, vaikka noudatan vähähiilihydraattista ruokavaliota. Hiilihydraatteja en uskalla lisätä, ennen kuin saan luvan aloittaa insuliinin pistämisen.

Perjantaina (5+4) kävin terveyskeskuslääkärillä juuri saadakseni insuliinin. Hän kirjoitti reseptin, mutta käski varmistaa aloittamisen äitiyspoliklinikalta. Teki myös ultraäänitutkimuksen, näkyi vasta ambiopussi. Ylihuomenna menen äitiyspolille saadakseni insuliininaloitusluvan ja siellä ultrataan taas. Olen aika varma, että siellä on elämää. Oireet ovat kovemmat kuin kahdessa aikaisemmassa raskaudessa, vaikka ovatkin nyt hieman helpottaneet.

Mieli on positiivinen ja varsin huoleton. Tämä on ihan uutta. Aion nauttia tästä raskaudesta juuri niin kauan kuin sitä kestää, kävi miten kävi. Uskomatonta, että ylipäätään saan vielä kokea tämän.