Nyt on menossa ehkä toinen, kolmas tai neljäs täysin oireeton päivä. Mieliala on muuttunut. Kun tähän asti se on ollut lähes yltiöpositiivinen ja varma siitä, ettei mikään varmasti mene pieleen, nyt se on aika varma keskenmenosta. En osaa selittää miksi - vetoan äidinvaistoon. Vakuuttelin raskauden alussa isännälle, että vaistoni kyllä kertoisi jos jotain olisi pielessä - senhän se teki edellisessä raskaudessakin, kun pelkäsin koko raskauden ajan menettäväni lapsen. Lapsi olikin niin sairas, että henkiinjääminen oli pitkällinen taistelu. Nyt tuntuu siltä, että kaikki ei ole hyvin - toisin kuin vielä viikko sitten. En aio vakuutella itselleni kaiken olevan hyvin, koska siihenkin menee turhaa energiaa. Aion paremminkin odottaa neutraalilla mielellä, mitä on edessä. Lauantaina (6+3) minulle tuli yhtäkkiä täysi varmuus siitä, että tämä menee kesken. Ehkä olen oikeassa. Se jää nähtäväksi.
Nostin Protaphanen 8 yksikköön, tänä aamuna sokerit olivat ensimmäistä kertaa siististi viitearvoissa, 4,6. Johtuuko se siitä, ettei mahassa ole enää elämää vai jostain muusta, en tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti