Aivan pikkupikkuhiljaa olemme alkaneet varautua uuden tulokkaan saapumiseen myös materiaalisella tasolla. (Koko ajatus on vielä todella hatara ja hahtuvainen, ja edelleen lopetan melkein kaikki asiaan liittyvät lauseet sanoihin "jos kaikki menee hyvin".) Aloitimme makuuhuonejärjestelyistä, koska ihan kauheasti uusia hankintoja ei tarvitse tehdä. (Johtuen siitä, että esikoinen oli vauva juuri eilen. Ei siitä sen kauempaa voi olla!) Meillä on siis kaksi makuuhuonetta, joihin pitäisi sijoitella toisinaan yöllä valvova, kovaääninen nelivuotias, kuorsaava mamma, puoli kuudelta töihin heräävä, herkkäuninen isäntä ja sitten se parin tunnin välein ruokaa vaativa minimies ("jos kaikki menee hyvin").
Kunnianhimoinen (ja luultavasti tuhoon tuomittu) ensimmäinen yritys on nukuttaa kuorsaava mamma, kovaääninen nelivuotias ja nälkäinen minimies yhdessä ja samassa makuuhuoneessa. Herkkäuninen, töissäkäyvä isäntä saa itselleen sen toisen makuuhuoneen. Isommassa makkarissa on nyt sievässä rivissä pinnasänky, taaperosänky ja 90 cm runkopatjasänky. (Mikä totutteleminen noin kapeaan sänkyyn. Jo takapuoleni on tuota leveämpi. Murrr!) Sinne on siirretty myös esikoisen vaatevarasto, joka on meistä kolmesta kaikkein mittavin. (Neidillä on kostyymiä kuin parhaimmallakin edustusrouvalla.) Vauvanvaatteille ei ole tilaa. Sen täytyy ehkä kulkea pelkässä vaipassa.
Uusia vaunuja emme aio hankkia, vaan käytämme jo kerran mummolaan kakkosvaunuiksi roudattuja ysäri-Emmaljungia. Ne ovat kuitenkin vielä ihan käyttökelpoiset, jos nyt eivät aivan muodin huipulla. Turvakaukalo pitää hankkia, esikoisen sellainen on myyty. (Ja se oli shokkipinkki. Vaikka värillä nyt ei tietysti ole mitään merkitystä turvakaukaloikäisen kannalta, silmäthän niillä on enimmäkseen kiinni muutenkin.) Ja ehkä joku sitteri. Hoitopöytä on. Mitähän vielä?
Vaatteita ei ole vielä yhtään, mutta niitähän ei mihinkään edes mahdukaan.
Teil on sentään kaks makuuhuonetta! :) Meillä kaksio 45 neliötä... :D Ei ees keittiötä vaan avokeittiö, heh. Tää kalusteiden säätö ja kaappien tyhjentäminen on niin tuttua. Yks sohva lähti jo ja kaapeista sikana kamaa jonnekin. :)
VastaaPoistaJa mitä enemmän näitä riskejä mulla sikiää niin sitä enemmän alan taas kallistua lauseeseen "jos kaikki menee hyvin". :O
Joo, en ihmettele, jos "jos kaikki menee hyvin" ilmestyy puheeseen kun tuollainen Mengele on lääkärinä. (Mistä kirjoitit.) Sut on peloteltu oikein kunnolla. :( :( Mutta kyllä meillä kaikki menee hyvin, molemmilla. Uskotaan näin. :)
PoistaMeidän pitäisi pitää tavaranvähentämissulkeiset, plääh. En usko, että esikoinenkaan tarvitsee kahta hyllyllistä t-paitoja... Jos saisi edes ne vauvanvaatteet johonkin väliin ujutettua. :D
Koitetaan pitää uskoa yllä!! Mul on nyt aika tiukkaa vhh:ta mut en osaa päättää onko rasva (voi, kerma jne.) paha vai hyvä asia, mut jos joku alkaa mennä pahemmin pieleen niin fiksaillaan taas...
VastaaPoistaMul on jatkuvaa tavaranvähentämissulkeista! :D Pakko karsia koko ajan kun muuten kämppä on ihan tukossa. Noita esikoisen vaatteita teillä tosiaan ON! :D Mistään huonekalusta en voi enää luopua - ellen ryhdy harrastamaan japanilaista yksinkertaista sisustusta että istutaan ja nukutaan valkoisilla tyynyillä ja patjoilla vaan?! :P
No se rasva muakin aina epäilyttää, niin kauan on tolkutettu, että se just on se Paholaisen kätyri. ;D Välillä vedän, välillä en. En osaa päättää. :)
PoistaPitää aatella niin, että tulee se tavaran vähentäminen halvemmaksi kuin isompaan asuntoon muuttaminen. Mahtui ne ihmiset ennenkin. Joskus 40-luvulla kun tämä on rakennettu, tämä on ollut "valtava" (68 neliötä). :)