Vielä pari juttua siitä eilisestä äitipolikäynnistä.
Se lapsivesiasia näyttää olevan kunnossa, sitä on "hyvin". Ilmeisesti kyseessä oli juuri sellainen "noilla viikoilla näkyvä" notkahdus vesimäärässä, eikä muuta. Toivotaan ainakin niin.
Supisteluja sen sijaan saisi välttää, esim. lenkillä ei saa käydä, jos alkaa supistella. Eivät ne supistukset kipeitä enää ole olleet, mutta kyllä niitä eilenkin tuli koko illan. (Olen tosin varma, että se johtui ultrasta ja mahan ylenpalttisesta ronkkimisesta - normaalisti niitä tulee korkeintaan viisi päivässä.) Pelimannihommat pitäisi lopettaa tältä syksyltä, niihin kun liittyy roudausta, raskaita instrumentteja ja paljon autolla ajamista. Lääkäri kirjoitti sairaslomaa pelimannihommista äitiysloman alkamiseen asti. (Nyt kerään rohkeutta ilmoittaa asiasta "opetuslapsilleni", jotka ovat minuun kovin leimautuneita, tai niin minä itselleni uskottelen.) Kohdunkaulan (-suun?) pehmenemisestä lääkäri ei ollut ollenkaan huolissaan, kuulemma tässä tapauksessa pituus ratkaisee. (Ehhehe.)
Vähän taas alkoi arveluttaa diabeetikkoäitien raskauden hoito tässä putiikissa, kun asioita tiedustellessani lääkäri löi käteeni raskausdiabeteksen potilasohjeen. Kun kyseessä on ihan eri sairaus - ja insuliinihoitoinen 2-tyypin diabetes on ihan hippusen radia vakavampi riskitekijä raskaudessa. Kategorisesti tässä sairaalassa ei tehdä myöhäisraskauden lapsivesipunktiota diabeetikoille (lapsen keuhkojen kypsyyden ja mahdollisen ahdinkotilan selvittämiseksi) eikä synnytystä käynnistetä automaattisesti esim. 38+0 (kuten esim. Helsingissä käsittääkseni), vaan tilannetta arvioidaan ultrilla tehtävän kasvuseurannan mukaan. Voi voi. Kun ne ultrassa tehdyt painoarviot ovat mitä ovat ja voivat heittää kuinka paljon hyvänsä. Makrosomian synty ja kehittyminen ynnä perimmäiset syyt ovat sitäpaitsi yhä edelleenkin tutkijoille mysteeri, vaikka tekemistä onkin sokeritasapainon kanssa. Ettei se pelkkä hyvä sokeritasapaino minusta riitä perusteeksi jättää tuollaiset asiat tutkimatta.
No, tässä nähdään taas se, miten minä murehdin asioita silloin kun ei vielä ole niiden aika. Jos minä olen raskaana vielä kolmen kuukauden kuluttua, niin otan sitten nämä asiat uudelleen puheeksi, kun ovat ajankohtaisia. Tässä on vain sellainen jännittävä tekijä kuin loppuvuoden kalenteri ja lomapäivät. Jos se lapsivesipunktio päätettäisiin tehdä esim. 37+0, niin tuloksia saisi joulun takia odotella varmasti 38+0 saakka, eli viikon verran. Jos Santeri Alkiolla loppuu happi tuona aikana, niin huonostihan siinä käy.
Jos tällainen supistelu jatkuu, niin veikkaanpa kyllä, että kaikki tämä spekulointi jää hypoteettiselle tasolle ja sieltä tullaan ulos, ennen kuin mitkään lapsivesipunktiot ovat ajankohtaisia.
Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista (edellinenpostaus). Ihana kuulla, että Santeri A:lla on siellä kaikki hyvin!
VastaaPoistaTosi nuivalta kuulostaa tuo sairaalameininki siellä. Mutta lienet kyllä oikeassa, että kaikkea ehtii murehtia sitten aikanaan. Noh, ehtii sitä sitten lähempänä puimaan nyrkkiä pöytään, ja vaatimaan asianmukaista hoitoa. Onneksi olet sentään itse noista perillä.
Tsemppiä jatkoon!
Kiitos! :)
PoistaSairaalameininki tosiaan vaihtelee odottavien diabeetikoiden osalta ilmeisesti ympäri Suomea aina sairaalan hoitavan lääkärin, kätilön, kuun asennon ja tuulen suunnan mukaan. :/ Diabetesliiton lääkärineuvosto teki viime vuonna ihan yleiset ja pätevät ohjeet asiasta juuri tämän vaihtelevuuden takia, mutta lukeeko niitä kukaan, se on eri asia.
Hyvä että vesitilannekin parempi :) ja jospa tosiaan tässä parin kk:n aikana sairaalassa ennättäis meno muuttua. (Just.) Mutta toivossahan on hyvä elää. (Sen jälkeen sitten otat kaulimen käteen ja lähdet synnärille, ku tulee rv38 täyteen)
VastaaPoistaTulee mieleen yksikin kerta kyseisessä sairaalassa, kun esitin kohtauksen näytelmästä "Hysteerinen äiti vaatii trakarinvaihdon päivystystoimenpiteenä"... Voisin seuraavaksi esittää näytelmän "Hysteerinen diabeetikkoäiti vaatii synnytyksen käynnistämistä". :D Ei vaan, kyllä ne on hyvin kohtuullisia ihmisiä ja kuuntelevat potilasta. Ehkä ne vielä lukevat sen Diabetesliiton ohjeenkin. :)
PoistaMoi, vasta nyt tulin mukaan tähän elämänkuvioosi, ihanaa ja tsemppiä. On ollut kiintoisaa lukea kokemuksistasi tähän saakka ja tavallaan olen tyytyväinen, että tulin mukaan vasta tässä vaiheessa. Tiedän nimittäin jotain kirjoittamistasi jutuista itsekin, omasta kokemuksesta... mukava tulla mukaan nyt kun suurin riski alkaa olla selätetty.
VastaaPoistaMitä Pätkä-pieni on mieltä?
No mutta tervetuloa! :) Pätkä ei oikein sisäistä asiaa, vaikka sille on kyllä yritetty kaikin keinoin kommunikoida että "äidin mahassa on vauva". Sillä on jotenkin epäilevä ilme, "nyt noi kyllä k*settaa mua..." :D Vauvoista se kyllä ylipäätään kovasti tykkää, varmasti tästäkin. :)
PoistaHyviä uutisia siis! :) Ja jännää jos Santeri on tosiaan Santeri eikä Sandra. :D
VastaaPoistaMä koin äsken masentavan järkytyksen katsellessani ekaa neuvolakorttia; en olekaan pieni ja paremmassa kuosissa kuten olen kuvitellut vaan olen näillä viikoilla kilon PAINAVAMPI (eli se 10kg ehtii vielä tulla samaksi loppupainoksi kuin Maudin kanssa, mistä jo sanottiin että ei niin paljon saa enää tulla) ja verenpaineet eivät olekaan yhtään matalammat kuin Maudin kanssa. :'( Edelleen siis huokaillaan riskejä 122/87 lukemien kanssa, ehdotellaan kotimittaria ja kysellään myrkytysoireita. Ehkä ylipaino ja yli-ikäisyys vaikuttaa... :'(
Nyt loppuu rento mässäily ja alkaa hikilenkit!!! En enää ihmettele neuvolatädin verenpainestressiä enkä elä valheellisessa kuvitelmassa että olisinkin jotenkin mallikkaampi nyt - olen ylipaineinen syöttöporsas. :P
Vitsit, kunpa kaikki äidit vaan olisivat laihoja, terveitä ja täydellisiä! Tai vain ne laihat ja täydelliset lisääntyisivät... :D
Älä masennu, et sinä ole yli-ikäinen etkä varsinkaan ylipainoinen! (Viittaan edelliseen keskusteluumme ylipaino-käsitteen suhteellisuudesta... ;) ) Ja todellakin mun verenpaineet on edelleenkin usein paljon korkeammat kuin 122/87, vaikka välillä ovatkin aivan liian matalalla. Sitäpaitsi, raskausmyrkytyshän on todennäköisempi ensimmäisessä raskaudessa, ja meillä on molemmilla jo toinen - kyllä sekin nyt edes vähän siihen riskiin vaikuttaa. :)
PoistaEikä sillä ole mitään väliä, mitä vaaka näytti näillä viikoilla edellisessä raskaudessa, koska jokainen raskaus nostaa painoa eri lailla. (Tämä näin kahden raskauden tuoman kokemuksen syvällä rintaäänellä. :D) Mä olen myös painavampi kuin viimeksi, mutta vastaavasti tämä painavampi paino on pysynyt samana kauemmin kuin viimeksi, joten ei sitä kukaan tiedä, mitä se puntari lopulta tulee näyttämään. Ei meidän kummankaan kohdalla.
Että rinta pystyyn ja leuka kanssa (ja maha). Kannetaan kilomme ylpeinä eikä sairastuta mihinkään komplikaatioihin, vaikka terkkaritädit sitä kuinka odottaisivatkin.
Ok... yritän relata. :) Tosin sain mä sen myrkytyksen ekassa raskaudessa synnytyssalissa! En tiiä kuin paljon se vaikuttaa. Ja mun käsityksen mukaan riskit on SIT isot jos verenpaine yhtäkkiä nousee rajusti, ei siinä tapauksessa että luuseriodottajalla on luontaisesti _koko ajan_ koholla verenpaine.
VastaaPoistaNo, maha pystyyn lenkillä ja dieettikirja käteen! ;)
No näin mäkin olen käsittänyt (joko oikein tai väärin), että jos ne yhtäkkiä nousee, niin sitten on enemmän syytä huoleen. Mua huolestuttaa tässä raskaudessa nuo matalat verenpaineet, koska ne on niin epätyypillisiä. Mutta ei niistä nyt onneksi ainakaan vielä ole suurempaa haittaa ollut, päänsärkyä ja huimausta vaan. :/
Poista