Ihan itselleni muistutukseksi on pakko kirjata ylös, että takana on täysin vaivaton viikonloppu. Vaivaton siinä mielessä, että veri on kulkenut normaalisti, ei ole ollut mitään kipuja eikä kolotuksia ja hengitys on ollut helppoa. Eikä ole supistellut. Että sitten kun tätä raskautta joskus muistelen, niin tulee mieleen tällainenkin ihmeellinen aika. Oli sen kesto nyt sitten viikonloppu tai viikko.
Santeri Alkio on edelleen mahassa, eikä lantiossa. Noin vuorokauden verran siitä, kun se päätti nousta ylös, tuntui mahassa ilkeää painetta ja venymistä, mutta nyt on tosiaan oikein mukava ja tilava olo. On vain todettava, että kaikenlaiset tuntemukset lienevät väliaikaisia, keho ja S. Alkio kun tietenkin ovat jatkuvassa muutoksessa. Sen takia tämä onkin niin jännittävää. ("Jännittävä" on sanavalintani nyt, kun happi kulkee normaalisti. Viime viikolla se olisi ollut jotain aivan muuta.)
Viikonlopun syömiset olivat aivan persiillään, venetsialaiset, nääs. Söin jopa pari riviä Fazerin sinistä. Sitten olin vielä sellainen nössö, että jätin sokerit mittaamatta. Kyllä pitäisi ihmisen uskaltaa kohdata tekojensa (syömistensä) seuraukset. Nyt on kuitenkin arki, ja paluu normaaliin ruokavalioon.
Huomenna rakenneultra. Vihdoinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti