Mahankasvatus vie kaikki voimat. Heräsin taas juuri äsken kolmen tunnin päiväunilta. Nostan hattua niille naisihmisille, jotka pystyvät raskaina tekemään vielä töitäkin. Tällä hetkellä minusta ei sellaiseen olisi (vaikka välillä olikin). Olen muutaman metrin matkoja köpöttelevä, silmät ristissä ja koko ajan pystyyn nukahtamaisillaan kulkeva muumio. Mahavampyyri imee elinvoimani kuiviin.
Supistelut ovat ainakin tänään helpottaneet, melko tavallakin. Kävin aamulla tarhassa esikoisen kuntsupalaverissa, eikä siitä huolimatta ole supistellut kuin pari kertaa koko päivänä. Lepotauko on selvästi tehnyt hyvää, äitini on oikea kultakimpale. Voihan olla, että kohta lähestytään sitäkin aikaa, että kohtuni alkaisi nöyrtyä kasvamiseen ja lopettaisi äkäilyn. Kunpa, kunpa niin olisi!
Santeri Alkio on kova poika vaatimaan ruokaa. Olen jostain lukenut, että sikiöt vilkastuisivat, kun syö tai juo jotain sokeripitoista ja verensokeri nousee. Ei meillä. Tämä mies nostaa kauhean älämölön, kun verensokerini laskee neljän lähelle tai alle. (Pitkistä päiväunistani johtuen niin on käynyt ainakin kolme kertaa tällä viikolla. Murrr.) Minulla on siis sisäänrakennettu hypoglykemiavaroitin - mahtavaa! Tänäänkin heräsin unilta, kun mahassa tanssittiin ripaskaa - verensokerimittari näytti lukemaa 3,9. Nyt se köllöttelee siellä taas tyytyväisenä, saatuaan nakkikeittoa, ruisleipää ja maitoa.
:D kuulostaa aika loistavalta tyypiltä!
VastaaPoista:) Jotenkin luulen että se tulee olemaan kotona ruoka-aikoina.
PoistaIhanat päikkärit! :)
VastaaPoistaMielenkiintoinen tuo verensokerireagointi Santerilla. Mä oon lähinnä vaan haukkonut paniikista henkeä ja ITKENYT tänään. :O Tuntuu maailmanlopulta se rd-diagnoosi ja ahdistun jo valmiiks, kun kattelin ruokavaliota: kuus palaa leipää, ei hedelmiä tai marjoja kuin sikavähän (oon niin paljon kiskonut niitäkin viime aikoina!), syötävä 3 tunnin välein mut ei sit maitotuotteitakaan sais syödä vaikka kalkkia pitäs saada...ei rasvaa, ja mitä tohon jää jäljelle? :( Ne leivät ja puurot, lihat ja kalat, ja niitäkö sit syön viidesti päivässä? OMG. Ja jos en teehenkään saa enää sokeria laittaa niin prkl! :'(
Mun mielestä tää menee tosi vaikeaksi - eikä mikään dieetti ees kai takaa sitä että arvot pysyis kohdillaan... Olen just tämmönen ahdistuja, elämä loppu ny! :/
Ei se lopu, trust me. Ymmärrän kyllä, että se diagnoosi on järkytys, mutta sullahan se nyt ei oikeasti ole vielä edes ihan sataprosenttisen varma. Ainakaan sulla ei voi olla mikään paha versio radista jos rajan ylitys oli noin älyttömän pieni. Eikö näin luulis? :)Ja vaikka joutuisit rukkaamaan ruokavaliota, niin tässä on kuitenkin enää kolme (?) kuukautta aikaa synnytykseen, kyllä sen kestää. Ihan varmasti kestää. :)
PoistaMun ruokavalio nyt ei välttämättä ole suositeltava muiden kuin itseni mielestä, mutta kyllä sillä sokerit pysyy nätisti rajoissa ja tasaisena. En todella syö kuutta palaa leipää (1-2 menee kyllä). En syö puuroa, enkä pastaa enkä riisiä tai perunaa. No en tosin syö hedelmiäkään kun en niistä tykkää, marjoja sen sijaan syön joka päivä. Kasviksia, lihaa, kalaa, kananmunia, lisää kasviksia, (salaattia, wokkia, erilaisia höystöjä, keittoja ja paistoksia), maitoa pari lasia päivässä, maustamatonta jugurttia, juustoa, makkaraa, kinkkua ja muita leikkeleitä, vähän lisää kasviksia... :) Pähkinöitä hyvän rasvan takia. Ja kyllä laitan sokeria aamukahviin. :)(Se on mun ainoa lisätty sokeri koko ruokavaliossa ja syntinen nautinto.) Ja rasvaa en vältä kyllä yhtään, varsinkaan hyviä rasvoja. Päin vastoin. Käytän niitä oikein runsaalla kädellä, koska mun elimistö reagoi niihin niin, että sokerit ei nouse niin ylös rasvan kanssa syödyistä hiilareistakaan. Voi olla, että on varsin epäortodoksinen lähestymistapa, mutta toisaalta en halua mättää insuliiniakaan määrättömästi. Ja tällekin dietille löytyy kuitenkin kannattajansa, vaikkei se virallisten tahojen suosittelema olekaan.
Ei kai se kolmen tunnin välein syöminen ole niin kamalan tarkkaa, jos ei ole insuliinihoitoinen (kuten minä esim.)? Silloin sen ymmärtää, kun on vaara, että laskee vs liian alas. Toisaalta, parempihan se on pitää se verensokeri mahdollisimman tasaisena, niin ei tule sitten ahdettua nälkäänsä kupua täyteen.
Ja vielä sen verran, että mulle ainakin äitipolin lääkäri lupasi myös satunnaisen herkuttelun. Eikä diabeteslääkärikään yhtään motkottanut parista ylityksestä parin viikon aikana. Eli kyllä niitä herkkujakin voi välillä syödä. :)
VastaaPoistaJa vielä yksi hyvä puoli radissa on se, että vauvan kasvua ja hyvinvointia seurataan ultralla paljon tiiviimmin kuin"normaalissa" raskaudessa. Tyypin pääsee siis näkemään usein ja mielikin rauhoittuu. Pää pystyyn. :)
Mun mielestä sun ruokavalio kuulostaa hyvältä ja järkevältä! :) Ne viralliset ohjeet hämmästyttää mua...
VastaaPoistaOon googlannut LIIKAA, jotkut saa insuliinit jo näillä lukemilla, joillekin sanotaan että yhen tai kahen desimaalin heitoista ei kannata ressata kun se ei merkkaa paljon mitään, ja ne joille urputetaan saa tiukan dieetin ja monia pelotellaan myös jättimäisellä sokerivauvalla. :'(
Mun isän ja Hamletin mielestä tää juttu on ihan naurettava, ne ei usko että mulla ois mitään radia, mutta kai pitää uskoa se että jos yli rajan menee, silloin se mulla on, koska kai ne on tutkineet millä arvoilla ongelmia alkaa tulla.
Käypähoito tms sanoo että on 40-60% riski saada II-tyypin diabetes myöhemmin jos KAKSI tai kolme arvoa on koholla, mut monia pelotellaan silti että varmana sairastut vaikka vaan yks arvo ois koholla. :(
Mulla meni ilo tästä raskaudesta, ja on vaan kamala olo, epätodellinen ahdistus jne. Ennemmin mä taidan tässä psykiatriselle osastolle joutua kuin insuliinille. :O
No, tuosta sen vaan taas näkee, ettei ne ammattilaisetkaan aina tiedä satavarmasti, mistä ne puhuu, kun reaktiot ja käytännöt noinkin pienen ylityksen kohdalla vaihtelee noin paljon. Varsinkaan neuvolassa. Jotkut sisätautilääkärit ja diabeteshoitajat nyt tietysti on ajan tasalla näissä, mutta neuvolassa ne ei hoida radiabeetikkoja edes joka päivä.
PoistaEi ne sitä insuliinia anna, ennen kuin olet mittaillut vähintään viikkoja ja todennut, ettei sokerit pysy aisoissa pelkällä ruokavaliolla. Enkä todellakaan usko, että sun kohdalla tulee noin käymään, uskon paremminkin, että sun arvot pysyy siististi rajoissa jo ihan nykyisella ruokavaliollakin. Olen samaa mieltä isäsi ja Hamletin kanssa. :) :) Olen vakuuttunut, että sun oikea tilanne selviää vasta kun saat sen mittarin käteen (toivottavasti jo maanantaina) ja alat paneutua tilanteeseen.
Nuo rajat on kovin eläväiset ainakin sen kohdalla mitä sallitaan aterianjälkeiseksi arvoksi. Esim. meidän sairaalassa ei saa mennä yli 7,6 tunti ruoan jälkeen, kun taas siinä sairaalassa, josta diabeteslääkäri käy täällä, raja on 7,8. Kovasti ihmetteli, että miksi olen ympyröinyt 7,7 arvoja kun ne on "rajan alla". En ihmettelisi, vaikka sama koskisi sokerirasituksenkin raja-arvoja. Jos lukema on vaikka 7,9 niin mun mielestä se on ihan sama asia kuin 7,8 jos nyt kyse olisi vaikka siitä kahden tunnin arvosta. Se 0,1 on minusta lähinnä kosmeettinen ero. Mutta kuten sanottu, _voihan_ se viitata radin suuntaan, tilanne kuitenkin selviää aivan varmasti arkielämässä mittailemalla.
Kyllähän se radi viittaa insuliinin vaikutuksen heikentymiseen elimistössä, mutta 40-60% riski on kuitenkin eri asia kuin 100% riski. :) Raskaus on kuitenkin poikkeustila elimistössä ja normaaliolotilassa voi kroppa toimia ihan hyvin. Jos neljällekymmenelle radiabeetikolle puhkeaa kakkostyypin diabetes sadasta, niin silloin kuudellekymmenelle jää puhkeamatta. :) Ja vaikka se luku olisi toisin päinkin, niin ei sekään vielä tarkoita sitä, että se varmalla tulee. Mulle tuli, yhdellä arvolla, mutta se yksi arvo oli ihan kunnolla koholla ja mulla nyt sattui olemaan 70% riski sairastua jo ihan sukurasituksen perusteella.
Kyllä kaikki järjestyy. Hengitä syvään ja yritä ajatella muita asioita. Maanantaina huomaat jo, että olet murehtinut ihan turhaan ja Googlesta kannattaa pysyä poissa. (Vielä kun itsekin muistaisin tämän.) :)
Kiitos kiitos! <3 Just aamulla sain itkupaniikkikohtauksen, otin napin ja soitin Hamletille - jota alkaa jo ärsyttää neuvolaihmiset ja joka on enemmän huolissaan mun psyykkeestä kuin radista!
VastaaPoistaGoogle on hyvä ja paha, paha ahdistuvalle mut ihan jees rennommalle. :) Ja on tosi kurjaa lukea äideistä joille pidetään joka kerta neuvolassa saarnaa vaikka ne mitä yrittäis, syytetään elintavoista ja pelotellaan suurilla vauvoilla, tipalla synnytyksen jälkeen, parin vuoden päästä paukahtavalla diabeteksella jne. jne.
Parilla tutulla on ollut pahempi radi kuin mulla ja silti niillä ei oo nyt diabetesta eikä vauvat olleet tipassa... :)
Mulla on onneks tosi kiva nuori hoitaja ja rento, joten toivottavasti maanantai menee hyvin! Jos se edellinen hoitaja ois mulla (se siirty ehkäisyneuvolaan vuos sitte, haha!! Kyllästyi vauvoihin?) vielä niin jumaliste kun se HUOKAILIS ja panikois!!! :D Eli sen kanssa mä kyl vetäisin itteni kiikkuun aika äkkiä...
En tiedä saako tämmösessä asiassa käyttää maalaisjärkeä mut tuo kosmeettinen ero kuulostaa hyvältä, koitan muistaa sen! :P
Kyllä mä luulen, että maalaisjärkeä saa käyttää. :D Ja sekin on hyvä muistaa, että ei kai siitä omasta raskaudenaikaisesta hyvinvoinnista pidetä huolta niitä neuvolan tätejä varten, vaan omaa itseä ja vauvaa varten. :) Mä annan ainakin mennä sulavasti jäkätykset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos (tai no riippuu, kuka jäkättää, mutta noin yleensä) ainakin jos itse tietää syöneensä järkevästi, pitäneensä sokerit kurissa ja muutenkin noudattaneensa järkeä ja kohtuutta. Esim. kuka nyt EI lihoisi raskauden aikana, minä vain kysyn?! Toiset enemmän ja toiset vähemmän ja jotain raja-arvoja on todella mahdoton käydä sanomaan. Joillekin neuvolantädeille on kai vain toisia tärkeämpää päteä (=nakuttaa) jollain tapaa. Onneksi sulla - ja mulla myös - on nyt hyvät tädit! :)
PoistaTsemppiä! :)
Mutta jos silti ei onnistu pitämään arvoja kurissa vaik kuin keskittyisi vauvaan ja itseen, niin se on aika paniikki. Paastoarvo taitaa olla se hankalin hoidettava, sanoo google... :/ Äidit ei vaan saa sitä säädettyä ja insuliinia pukkaa.
VastaaPoistaJa mulla on ihan sikana tuttuja jotka ihmettelee ylenmääräistä lihomista, "kun ei mulle tullu kuin kuus kiloa ja nekin jäi synnärille!" >:( Inhoan täydellisiä mammoja...
Olis jo maanantai niin sais kuulla kuin paha tää tilanne on ja mitkä on riskit, ja tiistai jotta pääsen psykologille panikoimaan!!
O-ou, tämän linkin mukaan 10 vuoden kuluessa JOKA TOINEN äiti saa diabeteksen! :'(
VastaaPoistahttp://terveysnetti.turkuamk.fi/perhenetti/raskausdiabetes/aitivauva.html
Selkeästi mä en selviä tästä täysjärkisenä.
Kyllä selviät, ihan varmasti. Joka toinen äiti tarkoittaa edelleen sitä, että joka toinen äiti ei saa. :) Ja tuo on jokin ammattikorkeakoululinkki, (näyttäisi olevan terveydenhoito-opiskelijoiden opinnäytetyö) jossa ei mainita edes kunnon lähteitä tiedoille = kannattaa suhtautua kriittisesti, vaikka moni väitteistä pitäisikin paikkansa.
PoistaMun kohdalla kyllä pitää paikkansa se paastoarvon ongelmallisuus, sehän kaiketi nousee yöllisen kortisonituotannon vaikutuksesta eikä siihen voi muiden arvojen tapaan kauheasti vaikuttaa omilla syömisillä. (Tai kyllä voi - huonoon suuntaan, ainakin mun kohdalla.) Mutta koska sun ylitys sokerirasituksessa oli noin pieni, niin todennäköistä luulisi olevan, ettei sulla ole ongelmaa niissä paastoarvoissakaan.
Luin tuosta linkistä, mitä kaikkea "insuliinihoitoisille raskausdiabeetikoille tapahtuu" (makrosomiset vauvat, keisarinleikkaukset, vauvan sokeritipat, ennenaikaiset käynnistykset ynnä muut) ja mun kohdalla ei ainakaan kyllä toteutunut mikään muu kuin se sokeritippa. Sekin johtui todennäköisesti enemmmän Downin syndroomasta ja siitä, että muksulla oli DS:n liitännäisten takia jo sellainen paketti vastassaan, ettei se jaksanut kunnolla syödä. Muiden ongelmien takia se oli sairaalahoidossa niin pitkään, että joku parin päivän sokeritippa on siinä sopassa yksi kärpäsen paska. (Mä en ymmärrä, miksi jollain sokeritipalla pitää pelotella ihmisiä. Yhtä hyvin voisi "pelotella" sinivalohoidolla, siihenkin aika monta vastasyntynyttä joutuu eikä sillä asialla esim. ole mitään tekemistä diabeteksen kanssa.)
Toivottavasti alkuviikko tuo vastauksia ja helpotuksen tunnetta tullessaan. :)
Ja päivän paniikkitieto GOOGLESTA! Vau.fi lähteenä muistaakseni: "Kun nainen tulee raskaaksi, hänen sokeriaineenvaihduntansa muuttuu. Äidin hormonitoiminta vaikuttaa insuliiniresistanssiin. Jotta raskaana olevan naisen elimistö selviäisi raskautta edeltävästä sokerirasituksesta, äidin on tuotettava kolminkertainen määrä insuliinia.
VastaaPoistaKaikilla äideillä insuliinin eritys ei kuitenkaan kiihdy riittävästi. Silloin verensokerin paastoarvot nousevat."
Eli siis olisin aika tyypillinen raskausdiabeetikko... :( Sit luin jostain niitä mitkä ennakois rd:tä, lisäis äidin riskejä, siinä oli mm. että PCO, painoindeksi 35 tai yli jne. Eikä mulla ollu niistä muita kuin suun kautta käytettävä kortikosteroidi eli astmalääke! :D :D
Mä taas en tajua miks keisarinleikkauksella pelotellaan! Tunnen vaikka kuin monta äitiä jotka on leikattu eri syistä ja Maud myös leikattiin koska en vaan avautunut, saatiin tulehdus ym. ym. monta tylsää asiaa, joten saatan ekan sektion takia automaattisesti joutua nytkin sektioon ja oon ihan että so what. :) Ja ne rd-mammat jotka tunnen ei ees saaneet isoja vauvoja eikä ne olleet tipassa...
Mä en tiiä mikä se sokeritippa on eli mua on helppo pelotella sillä. :P Mut Maud oli monta tuntia valvomossa hapessa ennen kuin sain sen viereen eikä se musta maailmaa kaatanut eli ehkä se tippa on samanmoista! Toivon vaan että imetys vois lähteä hyvin käyntiin. Mun sisko on vissiin ollut siinä valohoidossa ja eihän se ihan normaali ihminen oo - mut tuskin se valohoidosta johtuu! xD
Joo, ehkä mein vauvat selviää vaikka nää onkin RISKIRASKAUKSIA... :) Mä ehkä tällä minuutilla pelkään eniten sitä että jää päälle se diabetes mulle. :( Ja onneks oon löytänyt esim. v.2008 keskusteluketjuja joissa harvalla asiaan ees puututtiin mitenkään jos yks arvo oli vaan vähän koholla! :)
Huomista odotellessa....
Mulla oli jo viimeks varmaan kaikki radin riskitekijät PCOsta lähtien. :D En ois mitenkään voinut välttyä, no chance in hell. :)
PoistaMä oon nytkin täysin varautunut siihen, että vauva joutunee lastenosastolle joko sokereiden tai muun pikkusälän takia, mutta jos ei se nyt ihan vuotta siellä ois kuten edellinen ni ois kiva. ;-) En siis noista säiky, enemmän makrosomiasta, mutta se sektiomahis pelottaa tajuttomasti. Varsinkin joku hätäsektio kun siinä kai nukutetaan? Mulla oli pulssissa jotain häikkää ollut heräämössä jo sappirakon poiston yhteydessä (tähystys kolmesta reiästä), ni pelkään etten jää ees henkiin jonkun sektioleikkelyn jälkeen. :( No, nää menee niin kuin menee.
Tarkennus: Siis tietenkin teen kaikkeni sokeritasapainon eteen, _ettei_ vauva joutuisi osastolle minkään pikkusälänkään takia. (Edellinen kommentti kuulostaa jälkikäteen jotenkin välinpitämättömältä). Mutta tiedostan senkin ettei kaikki mene aina niinkuin strömsössä eikä kaikkeen voi itse vaikuttaa. Ja jos se asia, miksi se on osastolla on joku sokeritippa, niin olen vain tyytyväinen jos ei muuta ole. :)
PoistaTää on oikeesti ihanaa vertaistukea! <3 Mikä luojan onni että ollaan raskaana samaan aikaan!! Onhan se sokerihomma oikeesti pikkusälää verrattuna kaikkeen siihen mitä vois olla ja tulla. Ja musta tuntuu että mitä enemmän tiede kehittyy, sitä enemmän ihmisille tulee kaiken maailman RISKEJÄ ja sitä kautta tietty pelkoja. :/ Ei sais nauraa tolle "jos se ei ihan vuotta siellä ois kuten edellinen niin kiva", mutta toi on vaan niin hyvin ilmaistu! :)
VastaaPoistaHätäsektiossa ehkä nukutetaan, mulle tehtiin se tavallisempi sektio, puudutettiin vaan ja sanottiin että nyt aletaan vetää veitsellä. :D Tärisin kauhusta ja oksentelin lääkkeistä tai jostain mutta se meni tosi hyvin. :) Ja mullekin on sitä ennen tehty tähystysleikkaus kolmesta reiästä umpparin takia! Tunnen naisen joka on kolme lasta saanut sektiolla NUKUTUKSESSA, sekin voi hyvin ja elää vielä. :D
Olen just samaa mieltä - onneksi ollaan yhtä aikaa raskaana! :) :) Asiat jotenkin jäsentyy paremmin omassakin päässä kun voi käydä niitä läpi toisen hermoilijan kanssa. :) (Ja onneksi ei hermoilla samoista asioista, tai ei ainakaan yhtä aikaa. :D)
PoistaLohdullista kuulla, että joku on selvinnyt kolmesta sektiosta ja nukutuksesta. Mulla tuota vatsanpeitettä on vaan sen verran, että epäilyttää, pääsisikö ne käsiksi koko kohtuun asti muuten kuin pyörösahalla. Yök, nyt tekee pahaa jo pelkkä sektion ajatteleminenkin (ja pyörösahojen.) :-D