Voi olla vielä aikaista iloita, mutta näyttäisi siltä, että tästä saattaisi tulla ensimmäinen vähän helpompi päivä yli viikkoon. Ainakin vielä veri tuntuu virtaavan päähän asti ja henkikin kulkee normaalisti. Edelleen tuntuu kumartuessa siltä, että S. Alkio punkee ulos alakerrasta, aivan sama mistä rapusta, mutta ulos on päätetty tulla. Se ei kuitenkaan ehkä ihan niin pahasti paina enää verisuonia, koska kuten sanottu, pystyn jopa hengittämään.
Olen myös nukkunut kokonaisen yön! Ratkaisu on tässä: Säkkituoli.
Soitin varmuuden vuoksi neuvolaan aamulla, koska Tohtori Google (käyn edelleen hänen vastaanotollaan, vaikkei pitäisi) kertoi enimmäkseen, että tällainen paineen tunne lantiossa ja alakerrassa enteilee synnytystä. (Osumat tulivat tosin koskien loppuraskautta, olen taas googlesta ainutlaatuinen tässäkin asiassa.) Neuvolan täti sanoi, ettei tämä ole näillä viikoilla mitenkään ennenkuulumatonta - kohdun alkaessa kunnolla kasvaa kuulemma pitäisi helpottaa ja vauvan nousta ylöspäin. Esikoisesta en muista mitään tällaista. Loppuaikoina vitsailimme isännän kanssa, että sille pitää varmaan piirtää kartta ulostulotiestä, kun tyyppi vain seilasi ees taas ja enimmäkseen painoi keuhkojani. Kertaakaan se ei yrittänyt punkea ulos etukäteen. Santeri Alkiolle näyttää ulostulotie olevan selvillä jo hyvissä ajoin. Kai ne lapset sitten tosiaan on erilaisia, mutta pyyntönä esittäisin, että tämä nykyinen haudottava jo päättäisi nousta hieman ylemmäs. Potkutkin tuntuu juuri häpyluun yläpuolella.
Neuvolan täti kertoi myös bakteeriviljelyiden, klamydia- ja hiivatestin tulokset: negatiivisia kaikki, eli supistelut johtuvat jostain muusta.
Eilen sattui mahaan ja selkään taas aivan hirvittävästi. Ei kuitenkaan supistellut, eli kai ne niitä kasvukipuja sitten oli. Kaiholla muistelin niitä aikoja, kun sai valittaa sitä, ettei ole mitään raskausoireita. Valituksen määrä on näköjään vakio.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti