19+6

Minä täällä taas, Neuroosiasta, päivää. Ei vaan, ihan oikeista vaivoista johtuen suuntasin jo toista kertaa ennen raskauden puolta väliä synnytysosastolle päivystysluontoisesti. (Miksi kaikki aina tapahtuu viikonloppuisin? Miksi?)

Olen supistellut keskiviikosta asti, varsinkin öisin, jatkuvasti ja pitkäkestoisesti. Ne selkävaivat, mistä kerroin viimeksi ja se kuristava tunne - kun ne jatkuivat aaltoina ja niihin alkoi välillä, ei koko ajan, liittyä kohdun supistumista - tulkitsin ne lopulta supistuksiksi. Tunne on inhottava - se alkaa alaselästä, kulkee selkärangan läpi ja niskaan saapuessaan aiheuttaa kuristavan tunteen, vähän aikaa on vaikea hengittää. Pahimmillaan selkäranka tuntuu puristuvan kasaan pituussuunnassa. Sitten "tilanne" raukeaa, vain alkaakseen uudelleen muutaman minuutin päästä.

Aluksi yritin hierotuttaa hartioita ja makoilla lattialla selkää rentouttaakseni, ja ehkä siitä ihan vähän olikin apua, ei kuitenkaan tarpeeksi, koska viime yö meni kokonaan näiden selkä- (ja ihan tarpeeksi usein myös maha-)supistusten kielissä. Kipeitä ne eivät olleet, mutta voitte kuvitella, miten inhottavalta tuntuu, kun joku jättiläinen ottaa kiinni selkärangan ala- ja yläpäästä ja yrittää vääntää kaarelle. Siihen päälle vielä hengitysvaikeus, niin jo tuntuu höpöltä. Lisäksi supistuksia tuli niin tiheästi, että pelkäsin olevan vain ajan kysymys, koska ne muuttuvat kipeiksi ja olin taas varma keskenmenosta.

Aamulla viimeinen pisara oli kaksi supistusta, joihin liittyi selkeä, polttava alavatsa- ja alaselkäkipu. Tippa linssissä soitin synnytysosastolle/äitipolille ja kyllä ne ihanat ihmiset taas vain käskivät tulemaan sinne näytille, vaikka oikeasti alkaa tuntua siltä, että kuormitan niiden resursseja enemmän kuin kaikki muut tällä hetkellä raskaanaolevat yhteensä.

Mitä siellä sitten selvisi? No ainakin se, että kohdunkaula on pehmennyt, mutta muuta "vahinkoa" ei ole vielä tapahtunut. Sitä oli jäljelläkin vielä 4 cm, eikä mikään paikka ollut auennut, joten ei tässä synnytys ole ihan näillä hetkillä käynnistymässä. Tietysti olisin toivonut, ettei paikatkaan ennen puolta väliä (damn it!) olisi alkaneet pehmentyä, mutta ei se kuulemma ennenkuulumatonta ole aiemmin synnyttäneillä.

"Selkäsupistuksista" puhuttiin lääkärin kanssa pitkään, hän mietti vaihtoehtoja, mitä muuta ne voisivat olla kuin supistuksia. Ehkä selkävaivoja, jotka ärsyttävät varsinaiset mahanpuolella tuntuvat supistukset käyntiin? Ehkä kohtu painaa joitain isoja suonia, saa aikaan verenkiertohäiriön ja se puolestaan saa supistukset alkamaan? Oli miten oli, verenpaineeni on ollut naurettavan matalalla nämä viime päivät. (65/110 luokkaa.) Kerroin lääkärille, että edellisessä raskaudessa tällaisia "selkäsupistuksia" tuli muutama, raskauden loppuvaiheessa. Heräsin niihin yöllä ja ne helpottivat muutettuani asentoa. Nyt niitä on tosiaan tullut keskiviikosta lähtien, maatessa, istuessa, seistessä, you name it.

Otettiin erilaisia tulehdusnäytteitä, vaikkei kuulemma mitään tulehdusta muistuttavaa ollut näkyvissä. Santeri Alkio näytti voivan hyvin ultrassa, lapsivesitilanne "hyvä" (uskoisin, että "hyvä" on tässä "normaalin rajoissa", koska tuskin se kovin äkkiä on muuttunut) ja kaikki muutenkin ok. Huomenna pitää viedä pissanäyte labraan virtsatulehduksen poissulkemiseksi.

Niitä kuristavia supistuksia on tullut muutamia osastokäynnin jälkeenkin, mutta onneksi niihin ei enää ole liittynyt kipuja. Odotan jännityksellä ensi yötä. Selkä on kuin hakattu kaiken supistelun jäljiltä. Nyt stressaan tietenkin lapsivesiasian lisäksi sitä, miten nopeasti supistukset jatkuessaan pehmentävät paikkoja ja montako viikkoa tässä on "synnytykseen". (Toivon todella, että kyse on silloin jo synnytyksesta, ei keskenmenosta.) Lääkäri sanoi, että "kuulostellaan". Tehkäämme siis niin.