Sorry, taas tulee vali-vali ja vali-vali. Nyt olen nimittäin diagnosoinut itselläni kilpirauhasen vajaatoiminnan. On tosi kätevää, kun ei välttämättä tarvitse ottaa yhteyttä kehenkään ammattilaiseen, vaan voi itse itseään diagnosoiden edetä tämän raskauden ja siihen liittyvien neuroosien kanssa. (Kiitos Googlelle.) Sattumoisin kyllä kävin tänään verikokeissa diabetespolia varten ja siinä listassa oli myös kilpirauhasarvot, joten ihan virallistakin kannanottoa asiaan saataneen ensi viikon perjantaina.
Syy siihen, miksi olen taas viihtynyt Googlessa, vaikkei sinne enää pitänyt mennä, on se, että eilen ilmaantui kuristava tunne kurkkuun käydessäni nukkumaan. Sopivaa asentoa ei löytynyt millään. Kuristus ei rajoittunut henkitorveen, vaan tuntui alkavan alaselästä asti ja kulkevan selkärankaa pitkin kaulan tienoille. Se hellitti aina hetkeksi asentoa vaihtaessa, mutta alkoi melkein heti uudestaan. Päädyin nukkumaan yön kahden tyynyn väliin kötöstettynä niin että toinen tyyny oli vatsan alla, toinen tuki selkää ja itse kiikuin siinä välissä jonkinlaisessa puolittaisessa kylkiasennossa.
Kuristava tunne tuntuu nytkin, istuessa, myös siellä selkärangassa. Selkärankaan ei tohtori Google ottanut kantaa, mutta muuten tarjosi kilpirauhasen vajaatoimintaa (ihan mahdollista - on struuma jo ennestään, on masennusta, kuulemma pahenee raskauden aikana) tai närästystä (voi se sitäkin olla, eilen leivoin karppaajan suklaamuffinsseja ja kiskaisin sellaisen iltapalaksi ynnä tänään aamupalaksi yhden.) Oli mitä oli, niin saisi loppua, koska pyörryttää ja ihan suoraan sanottuna alkaa jo pikkuhiljaa ketuttaakin. Kiva olisi jo hengittää välillä.
Tuohon kilpirauhaseen sopisi myös se, että alkuraskaudessa, jossa todettiin liikatoiminta, olin todella virkeä ja käsittämättömän aikaansaava. Lääkärit ennustivat liikatoiminnan loppuvan jossain vaiheessa ja nyt oma olotilani on aivan selvästi muuttunut vetämättömäksi ja (kuten blogiteksteistä näkee) masentuneisuuteen taipuvaiseksi. Jännä nähdä, mitä ne arvot näyttää, vieläkö ollaan raja-arvojen sisällä vai onko menty sinne toiseen ääripäähän.
Voihan pahus, toivottavasti olo kohenee ja pian. Ja tavallaan ehkä niinkin, että löytyy joku selkeä selitys eikä mitään jänniä mysteerioireita, joita voi sitten vielä vanhainkodissakin muistella, että kun ei mitään syytä löydetty.
VastaaPoistaOlosi kohenemista odotellessa voin vertaistukena kertoa, että ilman raskauttakin olen viime aikoina diagnosoinut itselleni veritulpan ja kohtusyövän, tai ehkä molemmat, ja jokseenkin huterammin perustein. (Kävin juuri lääkärissä ja näyttäisi siltä, että hengenahdistuksen selittänee sittenkin allerginen astma ja nämä gynekologiset vaivat puolestaan eivät selity millään koska kaikki on hyvin.) Niin, Google on ystävä.
Ai hitsit, onneksi nauru sentään pidentää ikää. :D:D Kohtusyöpä ja veritulppa olisikin kyllä jo ikävämpi yhdistelmä, kilpirauhasen vajaatoiminnasta selviää pillerillä.
PoistaGoogleen pitää saada jokin käytönestosysteemi, alkolukon tapainen, joka mittaa raskaushormoneja ja jos on yli rv 5 niin sitten ei.
Tulin kyllä äsken siihen tulokseen, että selkälihaksetkin alkaa olla aika jumissa tämän mahan kantamisesta, joten voi jumit ja kuristukset johtua ihan niistäkin.