28+1

Ällötysvaroitus!

Kyllä viime yö taas osoitti, että raskaana olevan kotiäidin elämä on aivan yhtä villiä ja vaarallista kuin muinaisten, itsensä hengiltä bailanneiden rokkijumalienkin! Että terveisiä vain sinne yläkerran orkesteriin Hendrixin Jimpalle, Scottin Bonille ja Bonhamin Johnille - nyt tiedän tarkalleen, miltä teistä tuntui lähtiessänne. (Joskin teillä taisi olla hieman vahvempi puudutus, vaikka viikon valvominen räkätautipotilaan kanssa varmasti vastaakin jo jonkinlaista promillemäärää.)

Epäonninen tapahtumaketju alkoi siitä, että söin kohtaloa uhmaten aivan liian suuren iltapalan ennen nukkumaan menoa. Sitähän ei suositella, koska "raskausaikana refluksioireet ovat erittäin yleisiä; kasvava sikiö painaa vatsalaukkua ja raskausajan hormonitoiminta rentouttaa alasulkijaa" (refluksi.fi). Menin normaalisti nukkumaan. Esikoinen itkeskeli, rohisi ja pyöriskeli vaatien erilaisia hengityksen helpottamistoimenpiteitä, joten saadessani lopulta unen päästä kiinni pikkutunneilla, olin jo aika tavalla normaalia väsyneempi.

Keskellä yötä uni muuttuu ahdistavaksi ja tiedostan jonkin olevan vialla. Herään - hitaasti - siihen, että en saa henkeä. Paniikinomaisesti ja vaistonvaraisesti nousen istumaan, mutta se ei muuta tilannetta - henkitorvi on  tukossa ja pysyy. Alan yskiä kouristuksenomaisesti ja tajuan, että se tavara, mitä henkitorvesta irtoaa maistuu suuhun noustessaan kertaalleen syödyltä lihapullalta - se on siis iltapalani! Ja sitä tulee - ja tulee - ja tulee - ja tulee. Istun ja yskiä röykytän ja nieleskelen toistamiseen niitä lihapullia - ja voin kertoa, että ne maistuivat huomattavasti paremmalta ensimmäisellä kerralla, ilman marinointia ensin vatsalaukussa ja sitten henkitorvessa. Ja se määrä! On uskomatonta, miten paljon olen vetänyt sitä tavaraa henkeen ennen havahtumistani siihen, että nyt ei ehkä ihan kaikki ole kohdallaan. Voin helposti kuvitella, miten episodi olisi päättynyt, jos olisin ollut vahvassa humalatilassa, kun normaalia pahempi väsymyskin riittää tällaiseen. Olisin päätynyt pelimannivahvistukseksi taivaalliseen orkesteriin. Näen jo otsikot: "Nainen tukehtui kertaalleen syötyyn lihapullaan". Mikä legendaarinen loppu!

Kun vihdoin sain ryittyä henkitorveni selväksi, nukahdin uudelleen - vain havahtuakseni noin tunnin päästä siihen, että suu on taas täynnä tavaraa. Tällä kertaa olin nopeammin hereillä ja karkailevat lihapullat liemimuodossa päätyivät nopeasti takaisin vatsalaukkuun. Olin kuitenkin saanut niistä tarpeekseni, joten menin ottamaan annoksen Gavisconia (sitä, joka tekee "tulpan" vatsalaukun sisällön päälle) pohtimatta sen kummemmin sitä, voiko sitä käyttää raskaana ollessa vai ei.

Refluksi - sen kanssa ei muuten leikitä.