Jumps-jumps-tömps-tömps. Lukeekohan se näitä minun päivityksiäni joltain kohdunsisäiseltä nettipäätteeltä? Aina kun jotain kirjoittaa, niin tilanne kääntyy päinvastoin. Nyt on eilisestä lähtien taas hilluttu mahassa niin, että tutina käy.
Verensokerit ainakin lukevat, ja pottuilevat, mokomat. Viime viikolla pääsin juuri vähentämään insuliinia ja silti meinasi tulla matalia jatkuvasti. (Matalilla tarkoitan nyt kolmosella alkavia, kakkoseen asti ei vielä olla päästy eikä toivottavasti päästäkään.) Nyt sekin tilanne on persiillään. Samanlaisella aamiaisella (marjaa ja jugurttia, muki kahvia ja siihen teelusikallinen sokeria, josta en tule ikinä tinkimään - jos ei ihminen voi päivittäin syödä yhtä teelusikallista sokeria, niin jo on kumma paikka!), jolla on "aina" noussut korkeintaan kuuteen ja puoleen, mennään nyt seiskaan että paukkuu ja ylikin. Perskules. Ja huom, olen jo lisännyt insuliinia sekä aamulle että illalle. Nytkö se alkaa? Ehdin jo melkein riemuita, että vähälläpä pääsen, mutta ilo oli ennenaikainen. No, pistetään sitten sen verran mitä pitää, mitä ikinä se sitten tulee tarkoittamaankaan... Lisäksi tapahtuu sillä tavalla outoja, että verensokeri ei olekaan korkeimmillaan tunti ruoan jälkeen vaan jatkaa nousuaan ja on yli "syömisluvan rajan" vielä parin, kolmen tunnin päästäkin. (Jolloin "aina" ennen on pitänyt jo laittaa jotain suuhunsa, ettei tule huono olo ja siinä vaiheessa se kolmonen on ollut jo usein lähellä.)
Typerä tauti. Aina kun siitä luulee saaneensa jonkinlaisen otteen, niin se muuttuu taas. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun minun verensokereista on kiinni toisenkin ihmisen terveys ja tulevaisuus.
Tom Hankskin oli saanut "ylennyksen" kakkostyypin diabeetikoksi. Onnea hänelle.
Osaapas olla ketku diabetes. Kuinkahan terveysneuvokset nyt tollasen hidastetun nousun selittävät. Tällaisko sulla ei ollut ekassa raskudessa?
VastaaPoistaKatsoin Tom Hanks -linkin, mutta sen yläpuolellapa oli juuri nyt -juttu; se kyllä pysäytti: "Poikavauva löytyi hylättynä kerrostalon pihalta Salossa."
Siis Suomessa! Käsittääkseni täällä kyllä saisi jotain apua katastrofaalisessa tilanteessa, ettei tarttis sylilasta fleecehuovassa yönselkään jättää! Onneksi löytyi ja pääsi hoitoon, huoh!
Voi taivas! Luin myös jutun - mikä tuuri, että vauva löytyi varmaankin nopeasti. Saa nähdä, saadaanko vanhemmista selkoa, kyllä täytyy ihmisen hätä olla melkoinen, jos joutuu turvautumaan tuollaisiin äärimmäisiin keinoihin. :(
PoistaEn kyllä tajua tuollaista hidastettua nousua. Ärsyttävää ja turhauttavaa - nythän mun pitää mittailla _koko ajan_. (Mitä olen siis tehnyt omasta mielestäni jo tähänkin asti...) En muista viime raskaudesta tällaista - sen sijaan muistan kyllä sen, että juuri tällä viikolla mulla kaiketi aloitettiin insuliinihoito. Että kai se tilanteen "huononeminen" oli jollain tapaa odotettavissakin. (Paitsi että kuka sen tietää, mitä viikkoa silloin viimeksi oikeasti elettiin, kun tosiaan raskauden kestosta ei ollut muuta arviota kuin sikiön koko. )
Oon mäkin pari kertaa mitannut huvikseni vielä tunnin jälkeen ja saanut korkeamman arvon. Lopetin tuon mittailun kun menin niin paniikkiin enkä tiedä mitä se tarkoittaa. :(
VastaaPoistaLoppua kohden rd kuulemma viel pahenee, koska kaikilla sokerinsieto heikentyy loppua kohden tms. ja mulla oli nyt aamupalan jälkeen arvo jo 6,6. :( Ennen ollut korkeintaan vähän yli 5. Tästä se lähtee! :'(
Mulla on vahva tunne että lopussa saan viel insuliinit kuitenkin.... Vielä reilu pari kk jäljellä tätä taistoa - pitkä aika kun miettii että syöminen on hitto pakollista joka pv! Eli siipi maassa taas tän radin kanssa...
Mulle taas diabeteshoitaja väitti, että n. 30 viikolla ja siitä eteenpäin insuliinintarve taas pienentyisi (eli tilanne "parantuisi") ja kyllä niin taidetaan joissain lukemissani nettilähteissäkin mainita. Mutta mutta. Kylläpä tuo taitaa olla loppujen lopuksi aika yksilöllinen asia. Mäkin ehdin jo tuulettaa, että yksilöllinen kroppani ei tarvitsekaan enempää vaan vähemmän insuliinia näillä viikoilla toisin kuin monella/useimmilla - no, toisin kävi.
PoistaOnhan tämä aikamoista taktikointia ja sumplimista, etenkin kun mulla esim. ei ole edes sitä ateriainsuliinia, jolla voisi yhtään kikkailla syömisten lisäksi. Ja sulla raukalla ei ole insuliinia alkuunkaan. (Mikä on tietysti äärimmäisen hyvä asia ja kertoo vaan siitä, ettet tarvitse sitä.) :)
Kyllä se aina vähäksi aikaa masentaa, kun tapahtuu uusi käänne, varsinkin kun tämä koko diabetes on itselle niin "uusi" asia (ainakin sen hoito, kun koko tauti on ollut ihan hällä väliä tähän asti) mutta ei siinä taida auttaa kuin kerätä sisua ja käydä taistoon. :) Jaksaa, jaksaa...
Lukaisin taas kerran ton ailahtevan diabeteksen aiheuttamat harmaat hiukset-postauksesi. Siinä on kohta: "muki kahvia ja siihen teelusikallinen sokeria, josta en tule ikinä tinkimään - jos ei ihminen voi päivittäin syödä yhtä teelusikallista sokeria, niin jo on kumma paikka."
VastaaPoistaAikoinaan +- 30 v sittten ollessani raskaana kiinnitettiin neuvolassa huomiota suolan käyttöön. Siihen aikaan oli ihan normaalia syödä keitetty kananmuna niin, että joka lusikalliseen ripoteltiin suolaa, (kääk)! Join janooni vichyä ja söin lakua ja salmiakkia. Puuron tietty suolasin (eihän se muuten maistu milleen).
Siellä sitten teroitettiin raskauden herkistämään kallooni kuinka vaarannan oman ja tulossa olevan lapseni terveyden moisella suolaamisella.
Pari viikkoa kärvistelin suolattomuutta, mauttomuutta. Kumma kyllä siihen totuin, enkä sen erän perästä ole suolannut kananmunia, puuuroa (jota edelleen säännöllisesti syön), perunankeittovettä jne...
Ehkä noi varotoimenpiteet oli kohdallani aiheelliset, sain nimittäin muutama vuosi sitten Kela-korttiini merkinnän verenpainetaudin hoitoon tarvittavan lääkityksen %-alennuksesta.
Tuli vaan mieleeni, että voisitko nyt kumminkin harkita sen sokerilusikallisen pois jättämistä?
No itse asiassa, nyt katumuksen perästä - ja mitattuani tänä aamuna aamiaisen jälkeen 7,5! - olen nyt tullut siihen tulokseen, että ehkä sittenkin tingin siitä aamukahvin sokerista. Jos nyt on kroppa kerran niin herkillä, että sekin on liikaa, niin olkoon - laitan sitten raskauden jälkeen taas sokeria kahviin. (Ellen sitten ole siihen mennessä jo niin tottunut sokerittomaan kahviin, etten laita. :))
PoistaSuolaa olisi munkin syytä vähentää. Ei ne verenpaineet ainakaan laske sellaisella suolauksella, mitä harrastan. Se nyt vaan on ollut tavallaan vastapainona tuolle sokerin ja hiilareiden jättämiselle, että olen sitten sallinut suolan käytön sitä juurikaan vähentämättä. Mussutan esim. suolapähkinöitä ja aivan liikaa.
Hmm... Mulla alkaa vko 30 lauantaina. Mitä mahtaa tapahtua! :D Ens ti on neuvola ja aion kaataa kaikki kiukkustressit ja ahdistukset sen hoitajan päälle.
VastaaPoistaMua kyrsii jo tää dieetti ja mittailu ja dieettiä plus lenkkeilyä loppuelämä - kuulostaa ankeelta vankilalta! :( Olen liian mukavuudenhaluinen hedonisti.
Ja aion syödä kans teen kanssa sokeria ja ees joskus suklaata!! :P Paitsi jos loppuraskaudessa käy niin että pitää vetää täyskarppia, mutta siis muuten elämässä...
Joo, saapa nähdä tuoko viikko 30 armahduksen meille. :D Olisihan se aikamoista. Nyt menee mulla ainakin sellaista vauhtia huonompaan suuntaan (tänä aamuna toisiaan aamupalan jälkeen 7,5, perkuleen perkuleen perkule - ja "karppiaamiaisella"), että vauhti huimaa päätä. Otan huomenna puheeksi ateriainsuliinin kun on äitipolikäynti. Pitkävaikutteinen ei ehdi alkaa vaikuttaa aamiaista silmällä pitäen, näin minä pähkäilen.
PoistaOnhan tämä syvältä, varsinkin hedonisteille, joillainen todellakin olen itsekin. Minä aion kyllä höllentää suitsia raskauden jälkeen, koska silloin on kysymys "enää" omasta terveydestä - ja onhan ne verensokerirajatkin höllemmät raskauden ulkopuolella.
Ja ehdottomasti suklaata joskus! Viimeistään synnärillä, kun on nyytti ulkona. :D
Tarkennus edelliseen: "karppiaamiaisella ynnä sillä yhdellä teelusikallisella sokeria" (joka ei tietenkään millään muotoa kuulu karppiaamiaiseen tai karppiruokavalioon ylipäätään, mutta mutta mutta... :) )
Poista