torstai 10. lokakuuta 2013

26+3

Olipas edistyksellinen ja hiilihydraattitietoinen ravitsemusneuvos! Etten sanoisi jopa radikaali, ainakin sitä vasten peilaten, että edustaa "virallista" tahoa ja kantaa (keskussairaalaa) ihmisen ruokaan ja terveyteen liittyvissä asioissa.

Ensinnäkin, 100 g hiilihydraatteja per päivä riitti hänelle mainiosti. (Siis hänen asiakkaalleen hänen mielestään, ei tullut puheeksi, paljonko hiilareita kyseinen ravitsemusneuvos itse syö.) Edellisen raskauden aikana toitotettiin 200 g:aa ja vielä nykyäänkin useimmiten 160 g:aa. Keskustelu ei kertaakaan kääntynyt siihen suuntaan, että hiilareita pitäisi vetää enemmän - päin vastoin, hänellä oli vinkkejä, millä niitä voi välttää, jos tuntuvat aiheuttavan liiallista verensokerin nousua. (Maidon vaihto laktoosittomaan, esimerkiksi.) Mitään kevytlevitteitä ei suositellut, vaan vaati käyttämään vähintään 70-80 % rasvoja. (Oivariini kelpasi hyvin.)

Päivän syömisiäni kertoessani olin hyvin rehellinen, valehtelin ainoastaan, että syön joskus perunaa. (En ikinä syö perunaa.) Siitäkin häntä kiinnosti lähinnä tietää, että enhän vain syö liikaa perunaa - yksi riittää aterialla, ettei vain nouse sokerit liikaa. Että syödä niitä muita kasviksia enemmän. (Juuri niin minä teenkin.) Leipämäärää en kaunistellut, enkä maitomäärää, enkä rasvojen laatua, enkä lihaa - kaikki kelpasi. Sen vain sanoi, että älä nyt ainakaan vähempää syö. Huh. Selvisinpä siitäkin käynnistä.

Diabeteshoitaja oli myös tosi kiva ja reilu - sama tyyppi jolla kävin edellisessä raskaudessa. Puhuttiin kaikesta mahdollisesta, ihmetteli insuliinin vähentämistä tässä vaiheessa, mutta totesi, että jos ei kerran enempää tarvi, niin ei sitten. Ei edes moittinut raskautta edeltäneestä sikamaisen huonosta hoidosta (=sitä ei ollut, en käynyt edes diabeteshoitajalla saati esim. missään silmänpohjakuvauksissa), naureskeli vain ja totesi, että nyt tämän raskauden jälkeen tulee sitten toinen ääni kelloon - hän soittaa vaikka itse minulle ajan terveyskeskukseen, jos ei muuten tule sitä tilattua.

Pitkäaikaisverensokeri oli vähän laskenut, se oli nyt 5,1% eli juuri alhaisempi se ei enää maalaisjärjellä edes voisi olla. Tuossa luvussa näkyy se, että niitä kolmosella alkavia arvoja on tullut aivan liikaa. Yritän olla tarkempi, vaikka ei hoitsu tuosta mitään sanonut, totesi vain parantuneen edellisestä (5,3%) Mutta rajansa kaikella, sanoo sen nyt järkikin, ettei sen tuosta tarvi enää laskea.

Sain hienot violetit tuunauskuoret verensokerimittariin, kun olen ollut niin tunnollinen. Tämän raskauden aikana ei tarvitse enää käydä diabeteshoitsulla, äitipoli saa määrätä pitkäaikaisverensokerin seurannan.

Eli kaikki hyvin.


8 kommenttia:

  1. Ihana neuvos!

    Musta erityisen mahtavaa on se, että jos ruokavaliolla B sokerit pysyy tasaisina, niin sitten sitä ruokavaliota annetaan lupa noudattaa - eikä vaatimalla vaadita syömään ruokavalion A mukaan, vaikka yksilötutkimukset eli verensokerin mittaukset osoittaisivat, ettei se toimi.

    Kun jos niitä verensokerimittailujen tuloksia ei uskota, niin turhapa niitä olisi sitten kai mittaillakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olin todella positiivisesti yllättynyt. Jotenkin olin varautunut siihen, että se ruokavalio A runnotaan väkisin läpi ja sanotaan, että pistät sitten vaan insuliinia, kunnes riittää. Tämä antaa toivoa siitä, että joskus tulevaisuudessa diabeetikot saavat olla mättämättä hiilareita itseensä, jos ne tuntuvat olevan heille myrkkyä. (Mulle tuntuu olevan.) :)

      Poista
  2. Mainioita uutisia! Kerrankin tolkullinen neuvos :) Kiva, että aina välillä törmää tyyppeihin, jotka kuuntelee asiakkaiden kokemuksia tosielämästä! (Sen sijaan, että esim. tuijottaisi vain jotain virallista totuutta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Tämäkin neuvos oli jo jonkin verran elämää nähnyt - ei siis ihan eilen valmistunut - ja varmaan sitä kautta oppinut, ettei kaikkea voi lukea kirjoista ja tutkimusartikkeleista. Lisää moisia. :)

      Poista
  3. Siis noinhan sen maallikon mielestä pitäiski mennä. Hienoa, että kerrankin rehellisyys kannatti ja järjenääni voitti noissa ohjeistuksissakin. Tommosen jälkeen varmaan motivoituu itsehoitoonkin tunnollisemmin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, on paljon parempi fiilis, kun ei ole sellaista tunnetta, että tässä nyt toimii vastoin kaikkia lakeja ja asetuksia. :) Ja ne violetit tuunauskuoret auttavat tietenkin myös. :D

      Poista
  4. Ooh olipa ihq ravitsemusterppa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vain ollutkin! Ihan mun suosikki. :) (Edellinen, jolla kävin joskus esikoista odottaessa löi vaan käteen sen ruokaympyrän ja lautasmallin, jotka olisin voinut etsiä ihan omatoimisesti vaikka netistä.)

      Poista