Eilen illalla oli ensimmäistä kertaa tässä raskaudessa aivan tosissaan päässä sellainen epäilys, että näinköhän tästä tulee lähtö synnytyslaitokselle. Vaikka on supistellut ennenkin ja tähänkin asti, niin nuo eiliset supistukset olivat kyllä jo ihan eri maata - enimmäkseen alaselässä tuntuvia, selvästi voimakkaampia kuin tähän astiset, tähän astiset ovat olleet noihin verrattuna ehkä kymmenesosan luokkaa ja jopa vähän kipeitä. Odottelin jännityksellä, että vieläkö ne siitä voimistuvat. Makoilin tunnin paikoillani ja sitten vasta ne alkoivat hellittää. Huh huh. Luulen, että sillä perinpohjaisella alatutkimuksella oli tekemistä asian kanssa. Santeri saisi vielä hetken kuitenkin pysyä sisätiloissa, vaikka ilmeisesti se siellä lähtöä tekeekin, ainakin pakkailee jo tavaroitaan. (Jos se kerran oikeasti on muka jo niin alhaallakin, että sen pää tuntuu alatutkimuksessa??!)
Tiedättekö sen "nips - poks" yhdistelmän, jolla lapsivesi menee? Olen tuntenut sellaisen "nips"in jo monesti, se "poks" on jäänyt puuttumaan. Luulen, että määrään itse itseni vuodelepoon ensi viikon loppuun saakka nyt ihan varmuuden vuoksi. Isäntä sai onneksi huomiseksi pekkasen ja äitini lupautui tulemaan ensi viikolla taas hätiin. Sittenhän se alkaa ollakin jo täysiaikainen tämä raskaus. Kun vielä pari päivää sitten oli fiilis, että helposti mennään 38 viikolle, niin nyt kyllä juuri tällä hetkellä pikkaisen epäilyttää. Voihan se tilanne tästä rauhoittua ja toivon että rauhoittuukin. Nyt tulevat supistukset ovat kyllä jo (edelleen, eilisen jälkeenkin) melkoisen mojovia. Yritä nyt, Santeri, pysyä housuissasi (tai minun housuissani, paremminkin) vielä vähän aikaa... Uskon kyllä toisaalta siihenkin, että synnytyksen ennenaikaiselle käynnistymiselle on aina jokin perusteltu luonnollinen syy. Jokin siellä on vialla, jos sieltä pitää ulos tulla ja luonto osaa huolehtia nämä asiat.
Vialla olemisesta puheen ollen, olen tietenkin nyt miettinyt ja murehtinut sitä lapsiveden suurta määrää ja tullut siihen tulokseen, että haluan kyllä toisen mielipiteen asian suhteen. Miten sitä muka voisi olla liikaa kun vauvalla on tasan sama verensokeri kuin minullakin? (Ja niin kuin kyllästymiseen asti olen jaksanut jauhaa, verensokerini ovat olleet "normaalit" viimeisen kuukauden.) Miten sitä voisi "pissattaa liikaa"? En niele tätä purematta.
Mutta nyt huilailen. Kauppareissut ja kaupungilla juoksemiset saavat jäädä ja keskityn hautomiseen.
Liika jännää alakaa olemaan. Varsinkin tuo päälaen "näkyminen". Ajatuksena huikea.
VastaaPoistaIisisti ny ja toivotaan, että sielä vielä Santeri vaihtelee matkavaatteita ja tuumailee tovin.
Niinpä, nyt ei pidä hötkyillä kun on kerran tänne asti päästy. Hiljaa hyvä tulee. :)
PoistaRauhallista menoa sinne teille! Kirjan kanssa pötköttelemään ja lepoa, kyllä se siitä varmaan vielä tasaantuu. Ja ellei, niin sitten joku on jo valmis syntymään.
VastaaPoistaKyllä se on jo rauhoittunut nyt iltaa kohti. Eiköhän tässä vielä vähän aikaa pysytä yhtenä kappaleena. :)
PoistaKyllä sillä perusteellisella sisätutkimuksella on just toi supistuksia provosoiva vaikutus. Viel kolkyt vuotta sitten sitä käytettiin nimenomaan synnytyksen toivossa sitä vauhdittamaan. Jos siis oli tarkoitus melko luomusti vauhtia antaa.
VastaaPoistaOtapa siis iisisti, mutta niinhän mainitsitkin tekeväsi.
Kyllä se tutkimus tuntui nyt ainakin aika tehokkaalta synnytyksenkäynnistyskonstilta. :D Melkein tuli jo jännää. Ei ole tuollaisia supistuksia vielä tässä raskaudessa tullut, vaikka monenlaisia on tullutkin. Mun paikat on varmaan jotenkin hitaasti kypsyvää ja paljon supistuksia vaativaa sorttia, kun ensimmäiset muutokset tapahtui jo ennen puolta väliä (rv 19) ja tässä sitä kuitenkin onneksi vielä ollaan yhdessä kasassa edelleen.
PoistaEttä kyllä se voi olla että käynnistykseen mennään kaikesta jännästä huolimatta. Tai sitten ei. No, ainakin sitä käynnistystä voisi ensin yrittää alatutkimuksella ihan perinteisin konstein - voisi hyvin onnistuakin jo sillä. :D
Nyt vaan hengittelet syvään ja lepäilet. <3
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä suunnitelmalta. :)
Poista