Tänään piti oikein asiasta tehden käydä ostamassa vauvalle kaikenlaista tarviketta. No, ei ostettu mitään. Esikoinen sen sijaan sai talvihaalarin, kypärälakin, monot, sukset, kahdet sukkahousut, kaksi yöpukua sekä collegepaidan. Niin siinä käy kun ei ole paikalla pitämässä puoliaan. (Tämä on kunkin hyvä oppia jo sikiövaiheessa.) Ihan pyhä tarkoitus oli hankkia Santeri Alkiolle sellainen päiväsängyksi muutettava sitteri, mutta niitä ei ollut siellä missä niitä piti olla ja niin sitten harhautuivat ajatukset esikoisen päivänpolttaviin tarpeisiin. Mahassa ollessa kuitenkin pärjää vielä aika vähillä vermeillä. (Tällainen nepotismi ei toistu, lupaan, vaan tästä lähin kumpikin saa roinaa ihan yhtä paljon.)
Neuvolassakin kävin, siellä kaikki hyvin. Pissat, paineet, hempat, painot, sydänäänet - kaikki ok. Täti teki taas käsikopelopainoarvion, johon jostain syystä luotan vähän paremmin kuin ultraan, koska siihen ei niin pääse vaikuttamaan sääriluun tai mahan asennot tai huonot näkyvyydet. (Sitä paitsi, Täti jää kohta eläkkeelle, joten muutaman painoarvion se on käsikopelollakin ehtinyt uransa aikana tekemään.) Sehän oli melkoinen - "noin kolme kiloa". Jos se pitäisi paikkansa, verrattuna edelliseen ultraan (joka saattoi olla alakanttiin), kasvua olisi tullut 500 g viikossa. Itse pidän nyt tulevan keskiviikon painoarvioultrassa paniikissa-pitkin-seiniä-juoksemis-rajana 2 800 g. Sen pystyy vielä juuri ja juuri järjellä käsittämään (kasvuna per viikko). Mutta onpa kyllä taas jännää.
Joskus aiemmin sanoin, ettei Santeri Alkio tunnu isolta - kyllä nykyään muuten tuntuu. Sellaista paikkaa ei mahasta löydy, jota se ei tarkalleen täytä ja johon se ei yllä. Yhtä aikaa on hengitysvaikeuksia ja pissat housussa, kun puristuksissa on sekä keuhkot että virtsarakko. Ihan tosissaan sen kasvuseurannan kanssa saa olla hemmetin tarkkana tämän loppuajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti