Viikonloppu osoittautui aivan liian pitkäksi ja eilen piti jo käydä synnytysosastolla, vaikka tänään jo olisi ollut (ja olikin) se normaali kontrolliaika. Liikkeet nimittäin vaimenivat olemattomiin perjantaista sunnuntaihin, sunnuntaina sain parhaimmillaan laskettua 14 tunnissa, joista nekin osa jo melko epävarmoja tapauksia. (Kymmenenhän riittää, mutta kun niistä kaikista en tosiaankaan voinut olla edes varma.) Käyrillä ja ultrassa liikkeitä tuli koko ajan - minä en tuntenut niistä kuin kaksi. Olen ennenkin manannut sitä etuseinämässä olevaa "paksua täkkiä" (=istukkaa) ja nyt manaan taas. Miten voi olla kahdessa peräkkäisessä raskaudessa istukka samassa paikassa, olen ollut käsityksessä, että se yleensä kiinnittyy kohdun takaseinään. Eikä sekään olisi tässä vaiheessa raskautta varmaan niin tehokkaasti enää vaimentanut liikkeitä, mutta lisänä minua on viikon verran supistellut siihen tahtiin, että maha tuntuu olevan aivan turta. En tosiaankaan tunne tällä hetkellä liikkeitä kunnolla, vaikka niistä kiistatta sekä ultrien että käyrien mukaan tuleekin. Hieman nolona kuuntelin sitä Santeri Alkion jalkapohjien pauketta käyräanturia vasten ja yritin painaa nappia aina liikkeen tuntiessani. Eipä montaa kertaa tullut painettua.
Tänään sitten oli äitipoli ja lääkärinä jälleen Tri Nietos. Otin puheeksi sen käynnistyspolitiikan ja toisin kuin Tri Sokeri ("ei käynnistetä ennen laskettua aikaa jos ei jotain erityistä syytä ilmene"), Tri Nietos oli sitä mieltä, että kyllä käynnistetään 38 tai viimeistään 39 viikolla, jos äidin paikat ja vauvan kypsyys suinkin antaa myöten. Toivottavasti nuo kaksi eivät nyt tällä välin keskustele keskenään, koska aion elää ja edetä Tri Nietoksen mielipiteen mukaan. (Ja toivoa, ettei Tri Sokeri enää satu tielle tässä raskaudessa.) Ei sillä, että minä sitä käynnistystä yhtään hinkuisin - mieluummin olisin ilman ja näkisin lapsiveden solahtavan ulos ihan itsestään tasan rv 38+0. Mutta on helpottavaa ajatella, ettei laskettuun aikaan saakka tarvitse stressata ja pinnistellä, jos ei itsestään ota käynnistyäkseen.
Painoarvio oli 2 496 g, edelleen juuri sen himpun verran keskikäyrän yläpuolella. Tri Nietos tosin totesi, että isoimmat harppaukset kasvussa on vielä todennäköisesti tulossa aivan loppusuoralla, joten tiivistä seurantaa edelleen. Tästä huolimatta olisi laittanut seuraavan ajan kahden viikon päähän, minä tivasin sen ensi viikolle. Toiveissa olisi, että saisin käydä kerran viikossa tästä loppuun saakka, niin ykköstyypitkin käsitykseni mukaan käyvät.
Melkeinpä paras uutinen oli se, että ulompi kohdunsuu oli jo vähän auki ja kanava lyhentynyt kahteen senttiin. Hitaasti mutta varmasti supistukset tuntuvat vaikuttavan, vihdoinkin. En epäile yhtään, etteikö tässä mennä kevyesti sinne 38 viikolle näilläkin supistuksilla, mutta jos ei tarvisi käynnistelemään alkaa ihan nollatilanteesta niin onnistumisprosentti olisi varmasti hieman parempi.
Muokkaus: Pitkäaikaisverensokeri oli 4,9. Ihan totta. Ei enää alemmas, olen tosissani. Alkaa olla melko tiukat lukemat.
Iltapäivä on jo pitkällä, enkä mä ole muistanut käydä täältä lukemassa kuinka "tuomiolla" kävi, sorry.
VastaaPoistaSiis miks meille naisille tulee edes mieleen, et " Hieman nolona kuuntelin sitä Santeri Alkion jalkapohjien pauketta käyräanturia vasten ja yritin painaa nappia aina liikkeen tuntiessani." Kun ei tunnu, niin ei tunnu paksun patjan läpi, oli se sitten mitä materiaalia tahansa. Ja jollei tunnu, huolihan siinä nousee. Todistetusti Santeri ryskää pehmusteisiin. Tulostakin on tullut, eikä sun tartte nollasta lähteä synnyttämään. Kohtusi on sen homman jo kerran tehnyt, eli on muistissa.
Keskitytään nyt oikein porukalla elämään tää loppuraskaus Tri Nietoksen opeilla ja ohjeilla. Hyvä, et sait tihennetyn seurannan.
Mullakin miniä jää jo kahden viikon päästä äitiyslomalle, vaikka laskettuaika onkin muutamaa viikkoa sun vastaavaa myöhemmin. Hän vaan on painanut ylitöissä niin tehokkaasti, että reilu viikko niistä kertyi. Siks mä en ole häntä juurikaan tavannut. Kohta vodiaan siis päivänvalolla tavata ja katsoa, että tärkeimmät asiat olis valmiina vauvaa varten.
Oi voi, ahkera miniä kun ylitöitä painaa - musta ei olisi edes normaalin työpäivän suorittajaksi. Vaikka varmasti kyllä tuntuu mahtavalta jäädä aikaisemmin äippälomalle ja keskittyä valmisteluihin. Se on varmasti mukavaa puuhaa tulevasta mummostakin. :)
PoistaJuu, eihän sitä hävetä pitäisi, jos huoli nousee kun ei tunne liikkeitä - kun niitähän sitä juuri käsketään tarkkailla. Oli vain niin epätodellinen olo kun anturi rahisi ja paukkui ja mahassa ei kuitenkaan mitään tuntunut.
Unohdin sanoa sen, että istukan ja supistelun lisäksi liikkeiden tuntemista haittasi vielä se, että Santeri oli vääntänyt itsensä kohdussa poikittain ja kaikki potkut tuli keskelle kohtua lapsiveteen. Kaikkea sitä on.
Santeri ilman muuta vauvauintiin, koska luultavasti hänestä aikuisempana on tulossa joko: sukeltaja, uimari, vesijumppaohjaaja. Vesi vaikuttas olevan hänen elementtinsä.
PoistaJos kerta on poikittain siellä kohdussa, niin ei ihme, että pullistelee sun mielestä valtavan kokoisena vauvamahana kaikki lisukkeineen. Eihän toi ihan tyypillisin asento oo; joko pää tai peppu alaspäin on tapana ollu. Santeripa ei ookaan kuka tahansa.
Ykskaks tuli mieleeni, et kuinka maailmassa kukaan voi vasta synnytyksen hetkellä tajuta olevansa raskaana? Siis salaa ihan itteltäänkin. Nyt kun mietin mitä kaikkea säkin havainnoit ja seuraat koko ajan. Siis että, et olis vaikka huomannu olevas raskaana. Ei sellanen voi olla mahdollista mun mielestäni. Mitäs sä aattelet?
No enhän mä viimeks huomannutkaan olevani raskaana ennen kuin melkein puolivälissä. :D On tosiaan noita lisukkeita, niin maha ei herättänyt epäilyksiä, oli istukka etuseinässä niin liikkeet ei häävin tuntuneet, ei ollut pahoinvointia juurikaan, jne. Kyllä monet synnyttäneet kaverit ihmetteli kuinka se on ollut mahdollista - no, kyllä se nyt vaan oli. :D
PoistaSanteri on kyllä ihme akrobaatti ja just samaa mietin: siksikin se maha näyttää joskus niin valtavalta kun se änkeää itsensä poikittain siihen ylämahaan. No, kohta loppunee se lysti kun ei kerta kaikkiaan mahdu. Kätilö sanoi eilen että sais ruveta kääntymään siivompaan asentoon pikkuhiljaa jos meinaa alakautta ulostautua. :)
Taas pitkästä aikaa urakalla kuulumisia kurkkimassa.
VastaaPoistaEn minäkään niitä liikkeitä tunteunut kun oli se istukka edessä - ja nolona käyrillä sitten kun todettiin "hyvinhän tämä täällä liikkuu ja potkii jajjaja - etkö tosiaan tunne potkuja?"... no en!
Mutta hyvä että asiat oli hyvin.. ja jokoshan se käynnistyskin menisi kumminkin ok - tai jopa ennättäisi käynnistyä itse. (Hahhahaa.. anteeks, tätä toivetta elättelin itsekin siihen suunniteltuun sektioon asti (rv38+1), että saisin kokea alakautta synnyttämisen, jos se tapahtuis tooosi yllättäen ja nopsaa. yeah, right! Loser! Hävisin!)
Mutta loppupeleissä, pääasia että kumminkin meni hyvin - ollaan hengissä ja ilman suurempia komplikaatioita :)
poikkeama
Joo, se tunne on jotenkin, hmmmm, epätodellinen kun kuulee ne liikkeet kyllä sen kaiuttimen kautta, mutta juuri mitään ei tunne. No, onneksi tässä ei ole montaa viikkoa stressattavana enää. :)
PoistaMäkin elättelen toiveita, että ehtisi käynnistyä itsestään - marginaali on vaan aika rajallinen kun toivon, että menisi sinne viikolle 38, että olisi kunnolla täysiaikainen. Ja sillä viikollahan ne rupeaa sitten jo käynnistelemään, todennäköisesti. :D Että aika hyvin pitää ajoitus osua.
Totta on tuo, pääasia että ootte hengissä ja komplikaatioitta - se on mullekin tärkeintä tässä. Kaikkea ehtii stressata ja toivoakin, mutta lopputulos ratkaisee. :)