On se ihmisen pää kummallinen värkki. Tai en minä muiden ihmisten päistä tiedä, mutta omani kyllä on.
Niin kuin arvata saattaa, uusin stressinaihe on nyt se mahdollinen käynnistys. Että kun tähän saakka on stressannut sitä, ettei käynnistetä, niin nyt stressaa sitä, että käynnistetäänkin. Kun eihän se käynnistetty synnytys (minun kummallisen pääni mukaan) ikinä onnistu. Siis ei ikinä, aina mennään lopulta sektioon hippulat vinkuen. (Kysykää googlelta, minäkin kysyin, tietenkin.) (Huolimatta siitä, että juuri äsken luin onnistuneen käynnistyskertomuksen eräästä seuraamastani blogista.)
Toinen stressin aihe on epiduraali, eli ajatukset alkavat selvästi pyöriä jo synnytyksessä. Stressaan sitä, että mitä jos en tälläkään kertaa saa epiduraalia ja "joudun" synnyttämään luomusti. Sitten seuraavassa hetkessä stressaan sitä, että mitä jos tällä kertaa saankin epiduraalin eikä synnytys sen takia etenekään niin jouhevasti kuin se muuten etenisi. (Epiduraalisynnytys ei muuten myöskään minun pääni mukaan ikinä onnistu. Ei ikinä, se venyy ja vanuu ja pitkittyy ja paukkuu ja ihminen on siinä letkussa kiinni päiväkausia eikä mitään tapahdu. Kysykää googlelta, minäkin kysyin, tietenkin.) (Huolimatta siitä, että juuri äsken luin onnistuneen epiduraalisynnytyskertomuksen eräästä seuraamastani blogista.)
Kaivoin esille edellisen synnytyskertomukseni. Huomasin, että minähän olen tällä kertaa kuulkaa potentiaalinen salamasynnyttäjä. Viimeksi kohdunsuu on avautunut kolmesta sentistä kymmeneen vähän yli tunnissa ja kysymyksessä oli sentään ensimmäinen synnytys. (Tosin, huom: Ei epiduraalia ja alla puolentoista tunnin ammeessa lilluminen.) Ei ihme, että olin hieman kipeä. (Tai "Tosi KIPEÄ. Oksentaa." niin kuin kätilö asian ilmaisee tuossa kohden synnytyskertomuksessa.) (Mitä varten minä sitten kärvistelin seitsemän ja puoli tuntia sen ensimmäisen kolmen sentin eteen, sitä ei tiedä kukaan.)
Ei käynnistystä eikä epiduraalia, kiitos. Jos kiljun tälläkin kertaa epiduraalin perään, sitä ei missään tapauksessa pidä minulle antaa. Ehkä tämä pitäisi kirjata jo etukäteen johonkin ylös: "Äiti kieltäytyy etukäteen epiduraalista ja tätä päätöstä tulee kunnioittaa, muuttaa äiti synnytyksen aikana mielensä sitten kuinka monta kertaa hyvänsä."
No, nämähän menee niin kuin ne menee, eipä niitä oikeasti voi ihan mahdottoman paljon suunnitella. Stressata kyllä voi sitäkin enemmän.
*Käynnistetty luomu" koska pelkää selkäänpistettäviä neuloja - vaikkakin piikittäjä oli melkein jo tulossa, kun vinguin niin mahottomasti. Tai jos miehen sanoin kertoo: "oli lähdössä juoksuun siitä lavetilta, jos ois päässyt piuhoista irti"
VastaaPoistaNiin taikka näin (teini syntyi pikana melkein itekseen), niin en kyllä parhaalla tahollanikaan osaa sanoa sitä "kauniiksi kokemukseksi" :D
Mun kommentointi on taas kyllä ihan asian vierestä.
Poistaps. olin jo vähän huolissani sun monen päivän postaamattomuudesta.
Mä en voi tällä hetkellä kuvitella mitään kauheampaa, kuin neula työntymässä selkärankaan. Huom, tällä hetkellä - varmaan kummasti sen synnytyskivun kourissa tulee mieleen monta paaaaaljon kamalampaakin asiaa. :D Sitä on silloin niin syyntakeettomassa tilassa (minä ainakin olin), ettei mitään päätöksiä pysty tekemään järkevästi. Mä olisin impannut vaikka rekallisen kokaiinia, jos sen olisi sanottu vievän kivun pois.
PoistaMä oon kauheassa räkätaudissa eikä ajatus oikein juokse. Siitä hurjan pitkä blogihiljaisuus. ;D
Lohduttaako, että meillä lapsi syntyi käynnistetyllä epiduraalilla? Käynnistystä piti kyllä jouduttaa vielä oksitosiinilla kun pelkkä sikiöpussin aukirepiminen (auts) ei auttanut.
VastaaPoistaEpiduraalista muistan kaksi asiaa. Muistan sen, kuinka kätilö sanoi, että nyt voisi hänestä olla epiduraalin paikka. Näytin peukkua ylöspäin.
Sitten muistan nukahtaneeni.
Mutta minkäänlaista selkärankaan työnnettyä neulaa en muista. En ole juurikaan neulakammoinen, mutta siinä mielentilassa en olisi ehkä huomannut, vaikka selkärankaan olisi työnnetty puutarhaletku.
Miksiköhän kukaan ei ole muuten ajatellut tarjota synnyttäjille kokaiinia? Kyllä takuulla tippuisivat sektiota haluavien määrät rytisten :D
Voi, et arvaakaan, miten paljon lohduttaa! :) Mä olen viime aikoina törmännyt melkein ainoastaan sellaisiin tapauksiin, joissa käynnistys tarkoittaa lähes satavarmasti leikkuria ennemmin tai myöhemmin. Ja epiduraalistakin mulla on käsitys, että vaikka se helpottaa kipuja, se myös hidastaa synnytystä. Ja minä haluaisin selvitä siitä melko nopeasti... :D
PoistaMä luulen myös, että siinä tilanteessa, että joku epiduraalia ehdottaisi, mä näyttäisin peukkua ylöspäin. Vaatisi melkoista itsekuria siinä tilanteessa, minulta, olla näyttämättä. Mä en ymmärrä, miten naisihmiset ennen synnytti puudutteetta - ja toisaalta olen varma senkin (kliseen) paikkansapitävyydestä, että jos miesten pitäisi synnyttää, siitä olisi tehty kivutonta jo aikoja sitten. Kokaiinilla tai muuten. :D
Jestas mikä stressikimppu olet! :) Homma vaan kun menee miten on mennäkseen.Ainahan sitä saapi suunnitella.Minäkin suunnittelin päässäni (ja sitten paperille) sen ihan täydellisen synnytyksen toisen lapsen kohdalla kun ekassa synnytyksessä ihan kaikki meni pieleen.Nyt oli sitten suunniteltuna kaikki ja toivomukset paperilla.Ja mitäs tapahtui... Enpähän ehtinyt tuota paperiani kenellekään esittää kun en ehtiny koko sairaalaan.Muksu kun päätti syntyä jo matkalla!:) Mutta loppu hyvin,kaikki hyvin.Jos vielä joskus synnytän niin en ainakaan suunnittele mitään! :) (tai ehkäpä sitten kuitenkin muutan sairaalan naapuriin koko raskausajaksi) Voikaatte hyvin ja höllätkää hiukan! Annitanni
VastaaPoistaNo, niin kuin sanoin, niin eihän näitä voi kukaan suunnitella. Jos voisi, niin toistaisin ensimmäisen synnytyksen sellaisenaan, ehkä vähän nopeutettuna versiona. Mitään en ole ennenkään paperille laittanut, kun tuskin niitä pystyttäisiin noudattamaan kuitenkaan. Mulla ei mennyt ekassa synnytyksessä mikään pieleen, ja sen takia toivoisi mahdollisimman samanlaista. No, senhän sitten näkee, miten ne nopat sinä päivänä pyörii.
PoistaSekoitan soppaa ja suosittelen spinaalia. Mutta oikein ajoitettuna, sitä kun ei voi lisätä, jos puudutus lakkaa vaikuttamasta ennen aikoja ja ollaan just niissä pahimmissa viimeisissä senteissä. Mutta mulla ei ainakaan ole puudutukset hidastaneet synnytystä. Ekalla kertaa epiduraalin jälkeen aukesin viidestä sentistä kymmeneen senttiin vartissa, tokalla ja kolmannella kerralla synnytin spinaalin kanssa. Sain spinaalin 5-7 cm:n kohdalla ja siitä reilu puolessa tunnissa oli 1-2 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen baby maailmassa. Viimeisin oli downi, mutta sitä ei tajunnut kätilö eikä kukaan muukaan ennen kuin vasta puolen vuoden päästä :D
VastaaPoistaNyt alkoi kyllä tosissaan kiinnostaa tuo spinaali, nimittäin kivunhan saa mielellään poistaa mutta avautumista ei saisi hidastaa. :) Ja tuollainen avautumisvauhti (ynnä lyhyt ponnistusvaihe) kuulostavat todella houkuttelevilta. Vaikka tietenkin jokainen varmaan reagoi niin epiduraaliin kuin spinaaliinkiin eri tavalla. Mutta tosiaan, nytpä olen kuullut tällaisestakin vaihtoehdosta ja se kuulostaa varsin hyvältä.
PoistaMeillähän putkahti kanssa viimeksi downi. Mä tiesin heti, samoin kätilöt, mutta kukaan ei sanonut mitään ennen kuin lastenlääkäri liihotteli paikalle. :)
Sitten on vielä tietysti ne täsmäpuudutukset, kohdunkaulaan tai välilihaan. Mä ajattelin yrittää selvitä niillä. (Mutta varaan oikeuden muuttaa mieleni jo sairaalan ovella.) Minusta selkään pistäminen ei satu ihan kamalasti, mutta sain viimeksi selkäytimen ronkkimisesta kamalan päänsäryn, mikä parani vasta veripaikan jälkeen. En tiedä voiko niin edes käydä epiduraalissa. Mutta pelätä ainakin voi :) voimia sinne, flunssaan ja pähkäilyyn!
VastaaPoistaIsäntä tuossa juuri äsken sanoi, että tällä kertaa huudat sitä epiduraalia jo ovelta, ettei jää saamatta. :D Mutta kyllä sillä kohdunkaulan puudutteellakin varmaan pärjäisi - sen mä kerkesin viimeksi saamaan, hyödystä en ole ihan sataprosenttisen varma, mutta kyllä se varmaankin siinä ponnistusvaiheessa auttoi niin ettei ainakaan himmaillut. Se ongelma mulla tulee olemaan se, että miten mä saan pidettyä itseni ruodussa sen avautumisvaiheen ajan. (Etten kilju sitä epiduraalia.)
PoistaMua ei ole koskaan pistetty selkään, mutta olen lukenut, että lihaville ihmisille se on vaikeaa. (Ie. minulle.) Ei olisi kiva olla neulatyynynä siinä vielä sen kaiken muun hässäkän keskellä.
No, kuten sanottu, menee niin kuin menee - jos epiduraali tuntuu sillä hetkellä ainoalta kestettävältä vaihtoehdolta, niin sitten mennään sillä. (Olettaen, että sen saa.) Jos tuntuu, että kestää ilmankin - niin sitten ollaan ilman.
Ihan liian kauan näitä ehtii kyllä pähkäillä.