2 790 g oli painoarvio, eli juuri alle paniikissa-pitkin-seiniä-juoksemis-rajan. Tosin kone itse tunnusti virhemarginaalin olevan 400 g, eli oikeasti paino voi olla vaikka 3 200 g. Luulen, että todellisuus on jotain välimaastoa, Tädin maanantainen "noin kolme kiloa" kokoarvio lienee aika lähellä.
Nyt oli joku aivan uusi tuttavuus lääkärinä, joka mittasi kauan ja hartaasti jokaista mittaa. Ikävämpi juttu on omasta mielestäni se, että Santeri Alkion vatsanympärys on nyt kirinyt muiden mittojen edelle tyypilliseen diabetesvauvatapaan. Kerpele. Toinen diabetesvaiva on myös ilmaantunut, lapsivettä oli "normaaliasteikon yläpäässä", eli reippaanpuoleisesti. Ja minun verensokerini ovat siis viimeksi ylittäneet sallitut rajat yli kuukausi sitten. Että se siitä potilaan omnipotenssista ja "pistä sokerit kuntoon, niin vauvakin voi hyvin"-lässytyksestä. Tai voihan se hyvin - vielä - ainakin ultrien ja käyrien mukaan - mutta ihan samat diabeetikon ongelmat siellä kohdussa muhii vaikka sikiö on kasvanut terveen ihmisen verensokeriarvoissa viimeisen kalenterikuukauden. Ja sitä ennenkin niitä ylityksiä tuli se kerta viikkoon, kaikki arvot alle 10. (Ja muutokset huonoon suuntaan ovat tapahtuneet sen terveen-ihmisen-verensokeri-kuukauden viimeisen viikon aikana.) Niin että kyrsiihän se. No, jos tässä kuitenkin päästäisiin kunnialla loppuun asti. Käydään sitten se pakollinen kiekka lastenosaston kautta, minkäs sille mahtaa. (Enkä nyt ihan oikeasti edes kuvitellutkaan, että lapsi selviäisi ilman minkäänlaisia vastasyntyneiden ongelmia yhdeksän kuukauden oleilusta diabeetikon mahassa, vaikka sokerit pysyisi kuinka hyvinä. Mutta ainahan sitä saa haaveilla.)
Tämäkin lääkäri oli käynnistyksen kannalla viikolla 38. Eli nyt toivotaan vain, ettei Tri Sokeri enää satu tielle noita aikeita torpedoimaan. Tämän lääkärin mukaan kohdunsuu olisi jo kahdelle sormelle auki. (Tosin se oli niin pieni ihminen, että sen sormiakin menee varmaan kaksi sinne mihin toisilla menee vain yksi. Viime viikolla Tri Nietos oli sitä mieltä, että yhdelle sormelle ollaan auki.) Pääasia, että jotain tapahtuu sielläkin päässä. Tämän päiväinen lääkäri sanoi, että "aukile tuntuu", se siis koski jo Santeri Alkion päätä! Jännääkin jännempää.
Seuraava kontrolli ensi viikon keskiviikkona. Minuakin käytettiin EKG-käyrässä ja jossain sydänverikokeessa, koskapa tämänhetkiseen flunssaan on liittynyt rintakipuja. Niitä veikkailtiin tosin hengityslihasperäisiksi, mutta tulipa tsekattua. Huomenna soittavat niistä tuloksista.
Onpas jännittävää! Pitää lukea teidän kuulumisia ihan hengitystä pidättäen. Sokerien kanssa tuhtaaminen on oikeasti välillä niin hankalaa, yhtenä päivänä sama asia nostaa ja toisena laskee, on ihan mahdotonta kontrolloida kaikkea. Saanko kysyä, oliko sulla diabetes on ennen raskautta? Voimia kaiken keskelle ja ehdottomasti vain hengityslihasperäisiä kipuja kiitos.
VastaaPoistaNimenomaan, tämä raskaus+diabetes-yhdistelmä on sellaista salatiedettä että oksat pois. Nyt on ollut muutaman viikon taas helpompaa (koputan puuta). Mulla puhkesi 2-tyypin diabetes raskauksien välissä. Viime raskaudessa tuli insuliinihoitoa vaativa radi, mutta arvot normalisoitui (joksikin aikaa) synnytyksen jälkeen. 2011 tuli diagnoosi. Mulla oli se tauti ihan kelvottomalla hoidolla ennen raskautta. On siis mahdollista, että ainakin osa diabetesliitännäisistä ongelmista olisi syntynyt jo aivan alkuraskaudessa. Minun mielestä se kuulostaisi loogisselta kun ei tämä raskaudenaikainen verensokerijumppa ainakaan mitään tunnu auttavan. :(
PoistaAukile tuntuu, vau! En tiennyt että se on mahdollista mutta kai se tosiaan on, jos on kerran sen verran auki että sormi mahtuu ja vauva on laskeutunut. Tsemppiä loppuraskauteen!
VastaaPoistaT. toinen odottaja joka pari viikkoa teitä jäljessä
Niin se sanoi, en mäkään tiennyt että se on mahdollista. :O Viimeksi pään tuntumisesta kommentoitiin vasta siinä vaiheessa, kun synnytys oli jo käynnistynyt ja lääkäri teki alatutkimusta.
Poista