Luulenpa, että elimistöni välirauha hiilihydraattien kanssa on ohi. Eilen lounaaksi pinaattikeitto + ruisleipä, ei maitoa = verensokeri yksi tunti lounaasta 8,8. Tänään makkarakeitto + maitolasi 2 dl, ei leipää = verensokeri 8,3. Lienee aika kaivaa Karpin keittokirja taas esiin.
Luulen taas tuntevani liikkeitä pitkästä aikaa. En tiedä, ovatko ne oikeasti niitä, vai jotain suonten nykimisiä tai ilmavaivoja. Mutta välillä tuntuu alakertaankin (tiedätte kyllä minne) päin suuntautuvia tönäisyjä, eikä siellä liene suolistoa. Ihmettelen suuresti, jos istukka olisi taas etuseinässä, kuten edellisessä raskaudessakin, jossa en tuntenut liikkeitä kunnolla ennen kuin pitkästi yli rv 20. (Rv 25+?) Voikohan se olla niin, että ensin kasvaa kohtu ja sitten lapsi ja "ottaa kohdun kiinni"? Mikään muu ei selitä mielestäni sitä, että liikkeet tuntuvat ja sitten taas eivät. (Tai sitten mitään liikkeitä ei ole koskaan tuntunutkaan ja kaikki on oman mielikuvitukseni tuotetta.)
Tunnen itseni huijariksi tämän mahani kanssa. Sitä ei voi mitenkään enää erehtyä pitämään minään muuna kuin raskausmahana, mutta se näyttää täsmälleen samalta kuin edellisessä raskaudessa rv 37+5 kun olin lähdössä synnyttämään. (Alla todiste.) Suurin osa siitä on läskiä, mutta se, miksi se läski on pinkeää eikä pehmeää, on täysi arvoitus. Niin kuin sekin, miksi se kaikki läski on siirtynyt mahaan eri puolilta kroppaa. Nolottaa kun totuus on se, etten ole oikeasti edes puolessa välissä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti