1. Marita Taavitsainen sai ensimmäisen lapsensa 41-vuotiaana, sairastettuaan diabetesta parikymppisestä lähtien. (Kun taas minä samanikäisenä odotan "jo" toista. Yksi riskiraskaus on siis "jo" selvitetty. Ja diabeetikon uraa on takana vasta muutama vuosi.) Tämän jälkeen hän pyöräytti vielä toisen.
2. Halle Berry, 46, on tietääkseni edelleen raskaana ja sillä iällä keskenmenoprosentti on jo yli 90. Niin että jos sekin, niin miksen minäkin?!
(OK, fakta numero 3 on, että näiden kahden edellämainitun naisihmisen yhteenlaskettu elopaino ei juurikaan ylittäne omaani, mutta kuten sanottu, selvisimme - esikoisen kanssa - samalla elopainolla jo yhdestä riskiraskaudesta, ja silloinkin mittarissa oli jo 37.)
Ja vaikka yli nelikymppisten keskenmenoja tapahtuu paljon, kyllä yli nelikymppisille myös syntyy vauvoja, paljon. Jos keskenmenoprosentti on viisikymmentä, silloin syntyvyysprosentti on yhtä suuri ja tsäänssit on ihan fifty-sixty.
Ja vaikka 12 viikon rajan ylitys ei yli nelikymppisellä varmastikaan takaa yhtään mitään (varsinkin kun sitä niskapoimuturvotusta ei mitattu), niin luulisi näillä viikoilla keskenmenoriskin meikäläisilläkin pienentyneen edes jonkin verran.
Ensi viikolla on äitipoli ultrineen, jos siihen saakka saisi pidettyä päänsä kasassa vaikka maha on kuinka tavallinen.
Jännä juttu: Edellisessä raskaudessa olin vakuuttunut tulevasta kohtukuolemasta (todennäköisyys silloin 4 %), nyt viidenkymmenen prosentin keskenmenoriskin kanssa pystyy melkein elämään. Voiko olla mahdollista, että hermoni olisivat vähän kehittyneet?
Halle Berrykin on diabeetikko, tämän varmaan tiesitkin...
VastaaPoistaEn muuten tiennytkään. Aina vaan paranee. :)
PoistaMihin ne kommentit edellisestä postauksesta uppos? :O
VastaaPoistaJaahas, täytyypä tutkia. Jotain ihme häikkää tämän blogin kommenteissa on jatkuvasti. :/
PoistaEi niitä kyllä löydy, ei roskapostilaatikostakaan. Kummallinen juttu!
PoistaNo voi ny s*****a!!! :O xD Enkä ees muista mitä kirjoitin, mutta luen postauksen uuestaan ja kommentoin vaikka tähän jos se minusta niin kovin tärkeää oli. :D
VastaaPoistaNo niin, jotain sellaista virkoin, että yhtä neuroottinen olen itse - nyt menossa rv 17+4. Olen tuntenut liikkeitä jo hyvän aikaa (kun nyt uskon että niitä ne on koko ajan olleet) mutta ti kävin ylimääräisellä käynnillä neuvolassa ja kuunneltiin sydänääniä kun olin ihan vakuuttunut siitä että vauva oli kuollut! :D
VastaaPoistaMinusta tokassa raskaudessa on hirmu harvoin käyntejä. Toisaalta hyvä, koska inhoan sitä mittailua ja punnitusta, mutta toisaalta neuroottiselle tämmöinen ei tee hyvää, ja eihän se ole mikään tae, että jos eka raskaus menee hyvin, että toinenkin menisi. :O Ystävämme google näyttää kyllä satoja ikäviä tarinoita miltä viikoilta vaan ja ihan sama monesko raskaus kyseessä! :/
Mutta siis, ollaan onnellisesti tiineenä nyt ja koitetaan pitää lippu korkealla! :)
Mä olin myös rynnätä neuvolaan saman tien, kun en saanut dopplerilla ääniä kuulumaan tilaamani ultraäänigeelin viimein saavuttua. Sitten totesin tosin, ettei sillä vehkeellä löydy enää minunkaan sykettä ja todistettavasti olen vielä elossa. :D Pelkkää kohinaa, olkoon koko rakkine.
PoistaGooglesta yritän pysyä aivan tietoisesti niin kaukana kuin mahdollista. Tiukkaa se tekee, mutta toistaiseksi olen onnistunut melko hyvin. (Tosin en tietäisi/murehtisi tuota yli nelikymppisten keskenmenoprosenttiakaan, ellen olisi ikinä sinne eksynyt.)
Mä koen neuvolakäynnit toisaalta vähän turhiksikin. Meidän neuvolassa ei ultrata eikä siellä oikein muutenkaan voida tehdä muuta kuin kuunnella ja nyökytellä ja sitten ohjata äitipolille kun nuo ei riitä. Sydänääniäkään ei oikein aina tunnu löytyvän... (Siksikään en sinne heti dopplerin petettyä rynnännyt.)Äitipolikäyntejä mulla on ja tullee olemaan raskauden loppuun asti tuon diabeteksen takia noin kerran kuussa.
Tiedän just mitä tarkoitat, neuroottinen kun on yksin (oireettoman) vatsansa kanssa tarpeeksi monta päivää, niin sitä vakuuttuu hyvin nopeasti kaikenlaisista asioista. :)
Onnea onnea!! :)
VastaaPoistaKiitos, kiitos! :))
Poistajaahas.. ei ole päivittynyt bloggeriin tämä blogi.. (noniin, en tainnut sitä sitten sinne lisätäkään vaikka niin kuvittelin).
VastaaPoistaJa joo, hienoa kuulla että eteenpäin mennään! :) Keskenmenoriskeihin en osaa sanoa mitään.. sattuuhan niitä nuoremmillakin.. että sikäli mikäli, jos pysyt olla fifty-sixty asenteella niin se on jo aika hyvä..! Luulisin että paremmin kuin mulla.
Sattuu niitä kaikenikäisille, samoin kuin kaikkea muutakin. Ei varmasti ole nuori ikä mikään tae terveestä lapsesta eikä toisaalta korkea ikä mikään satavarma tuomio. Fifty-sixty on ihan hyvä prosentti, on se parempi kuin moni huonompi prosentti. :) (Yritän pysytellä tässä mielipiteessä tästä lähin. :) )
PoistaMahtaisiko tuo keskenmenoriski näyttää noin hurjalle siksi, että paljon keskenmenoja tapahtuu ennen kuin äiti edes tietää olevansa raskaana. Eli ovat hyvin varhaisia keskenmenoja. Oletko löytänyt mitään tilastoja kuinka paljon enää myöhemmillä viikoilla on keskenmenoja? Joskus tälläisen olen nähnyt, jossa oli viikottain ja äidin iän mukaan listattu riskejä. En ole sitä tosin uudestaan löytänyt. Mutta kyllä se riski keskenmenoon on pudonnut ihan selkeästi mitä pidemmällä raskaus on.
VastaaPoistaKyllä se voi niinkin olla, mutta toisaalta, jotenkinhan ne on pitänyt osata tilastoida (mikä lienee vaikeaa, ellei nainen tiedä olleensa raskaanakaan). Tai sitten on pelkkä arvio. Ajattelisi tosiaan, että myöhemmillä viikoilla riski pienenee. Näin sitä ajattelisi maalaisjärjellä, koska suurin osahan alkuraskauden spontaaneista keskenmenoista lienee jonkinlaisia kromosomi-, tms. kehityshäiriöitä/sairauksia ja ajattelisi, että todennäköisyys sellaisen ilmaantumiseen myöhemmillä viikoilla olisi iästä huolimatta jo sitä epätodennäköisempää, mitä pidemmällä ollaan.
PoistaEn ole törmännyt tuollaiseen viikko/ikätilastoon, enkä ole ihan varma, tekisikö sellaiseen törmääminen kovin hyvääkään. ;) Jostain muistan lukeneeni maininnan, että nelikymppisillä tapahtuu keskenmenoja muita enemmän puoleen väliin saakka, mutta eiköhän se nyt ole itsestään selvä asia, että ikä lisää riskiä, oltiin missä vaiheessa tahansa. Sen kanssa nyt vain on elettävä.
Haluan kyllä jo uskoa, ettei se minunkaan km-riski enää viittäkymmentä prosenttia ole. :)