Tasan viikko ultraan, tuomiopäivään. Fiilis on eilistä parempi. Huomaan, että fiilis myötäilee oireita - mitä enemmän, sitä parempi. Jos kuvottaa tai mahaan sattuu, olen onneni kukkuloilla. Jos mitään ei tunnu, olen vähintäänkin skeptinen. Muistan saman tapahtuneen edellisessä raskaudessa. Tiedän, että moni vaihtaisi paikkaa kanssani lievine oireineni, eikä oireiden puuttumisesta varmastikaan ole poliittisesti korrektia valittaa, mutta minä en ole poliittisesti korrekti ihminen.
Kirjoitan tähän auki nyt toisenkin poliittisen epäkorrektismin.
Pitkään lapsettomuudesta kärsittyäni* minulla ei pitäisi olla häpyä esittää minkäänlaisia toivomuksia lapsen terveydentilan saatika sukupuolen suhteen. Minun pitäisi sanoa "ei sen väliä, onko tyttö tai poika, eikä senkään, onko terve, kunhan on elinkelpoinen." Ja tähän lisään heti aluksi, että yhtä rakastettu tulokas näillä spekseillä olisikin. Mutta katson, että minulla on oikeus, toivoa jotain. Toivon Tervettä Tyttöä. Piste. Sitä minä toivon. Toivoahan saa vaikka kuuta taivaalta. Niin että minä toivon tervettä tyttölasta.
Enkä häpeä yhtään.
* No ok, olen hangaround member MC Lapsettomissa - ei hoitoja, ei Clomifemiä tuhdimpaa tavaraa, ja tämä on jo kolmas raskauteni. Muttei se raskautuminen meillä ihan valssin lailla ole käynyt, ei nyt eikä ennenkään.
Minä joskus mörhentelin toverilleni, kun eräs paikalla ei-ollut oli reippaasti ilmoittanut toivovansa tyttöä (terve taisi olla lähtökohta, muu ei tullut mieleenkään.)
VastaaPoistaToverini sanoi siihen viisaasti, että toisaalta on aika hienoa ja ... tervettäkin ... että osaa pukea toiveensa sanoiksi. Ettei kaihda toivettaan vain siksi, ettei se ehkä toteudu.
Minusta se oli hieno ajatus. Lakkasin mörhentelemästä, sehän oli ollut ihan typerää minulta.
Ja sitten siihen tärkeimpään juttuun: tämäpä on HIENO uutinen! Onnea aivan kahmalokaupalla :) Toteutuisipa toiveesi, sitä minä sinulle toivon!
Mä kuuluin myös pitkään niihin mörhentelijöihin, joiden mielestä se oli jopa ajattelematonta ilmaista toiveensa lapsen sukupuolen suhteen - ja pitää terveyttä aivan kuin itsestään selvyytenä (kunnes opin, ettei sitä terveyttäkään ole soveliasta ilmaista toivovansa, ainakaan kaikkien mielestä). Mutta sitten jossain vaiheessa rupesin ajattelemaan noin niin kuin toverisi (joka osasi ilmaista asian paljon hienommin kuin itse olisin ikinä pystynyt): Ei toivetta kannata kaihtaa vain siksi, ettei se ehkä toteudu. Siksi minäkin ilmoitan reippaasti toivovani tyttöä, tervettä vieläpä. Se, mitä sieltä tulee, onkin sitten jonkun muun päätettävissä. :)
PoistaEiköhän se ole kaikille selvää, että onnellinenhan sitä lapsesta on aina, oli se millainen tahansa (ja oli sillä millainen tahansa, eh-he-he).
Ja kiitos onnitteluista. :) Päivä kerrallaan. :)
Onnea valtavasti uutisesta! <3
VastaaPoistaMinäkin olen ollut tuollainen mörhentelijä, nykysin laantunut sellainen. Itselläni juonsi juurensa taas tuo homma siitä, että tiesin odottavani down-lasta ja voitte arvata kuinka kipeää teki, kun kuulin tuota sanontaa useamman kerran raskausaikana. Tippa oli silmässä, mutta kun ei sitä jokaiselle vastaan tulevalle tallaajalle taas halunnut avautua tilanteesta. Olen oikeastaan siksikin edelleen samaa mieltä sanonnasta, että se on huono, koska se voi osua aivan väärän ihmisen kohdalle ja silloin tekee kipeää. Ja vältän tästä syystä sanovani noin, koska en voi tietää mikä on vastapuolen tilanne.
Mutta olen myös lepsuuntunut. Eihän kukaan nyt oikeasti halua itselleen sairasta tai vammaista lasta. Outoahan se oikeastaan olisi. Ja vaikka meidän Neiti on maailman rakkain enkä häntä muuksi muuttaisi enkä voinut edes kuvitella keskeyttäväni raskautta Downin syndrooman takia, toivon silti tämänkin raskauden kohdalla kaiken menevän hyvin ja lapsen olevan terve. Tiedän nykyisin, että maailma ei siihen kaadu, jos näin ei ole ja lapsi on aivan yhtä rakas kaikesta huolimatta. Silti toivon lapsen olevan terve.
Olen nykyisin asian suhteen armollinen :) Emme me vain voi tietää aina niitä oikeita sanoja ja mitä ei saa sanoa milloinkin ja kenen kohdalla mikäkin on väärin. Olen taatusti laukonut itsekin sellaisia sammakoita, että häpeisin jos paremmin tietäisin. Nykyisin puhutaan paljon mikä on korrektia ja mikä ei. Tämä on kyllä hyvä asia, mutta toisinaan menee jo vähän liiankin pitkälle.
By the way, tyttö oli ajatuksissa täälläkin. Isillä ja minulla. Ja olimmekin varsin yllättyneitä ja shokissa (positiivisella tavalla kylläkin) kun saimme kuulevan tämän version olevan poika. Ensimmäinen ajatus oli, ettei meille nyt mitään poikia synny, tyttöjä vain. Ja sitten kummastelin, että eihän poikia osaa edes hoitaa :) Vieläkin olen sopeutumisvaiheessa asian suhteen. Jostain syystä olin vakuuttunut, että tämäkin on tyttö :)
Kiteytit asian hyvin: Kokemuksesta tiedän (tiedämme), että maailma ei kaadu sairaan ja/tai kehitysvammaisen lapsen saamiseen. Silti sitä toivoo lapsen olevan terve, eikä siinä ole mielestäni edes mitään outoa. Sitähän toivoo lapsen itsensä takia ja outoa olisi toivoa omalle lapselleen mitään muuta kuin terveyttä.
PoistaVarmasti tuntui pahalta kuulla tuo klassinen klisee "kunhan on terve" kun tiesi odottavansa Down-lasta. Aina sitä voisi sanansa itse kukin varmasti tarkemmin asettaa. (Olen kyllä huomannut, että näin tiineenä - tätäkin sanaa moni inhoaa, by the way - se on usein hiukan haasteellista. :DD)
Mulla on edelleen aika odotteleva suhtautuminen tähän raskauteen ja siihen, miten siihen suhtautuisi. Mutta aivan älyttömän onnellinen olen asiasta.
Ja hienoa, että teille on tulossa maskuliinista perheenlisäystä. :)
Mörhentelijä täälläkin :D
VastaaPoistaMutta oikein paljon onnea näin ihanasta uutisesta! Toivon kovasti sinullekin paljon hyvää raskauteen, syntymään ja vauva-aikaan. <3
(Ja silti hiukkasen piukkasen tavallaan toivon, että jos meille kolmas tulis, niin sekin olisi tyttö.. eipähän sitten tarttis kuunnella niitä "onpa kiva kun saitte kahden tytön jälkeen pojan" -kommentteja. Ja tämä nyt ei siis ollut pahalla Äitiäkään kohtaan. Toisaalta, vois olla kiva järkyttää ihmisiä pukemalla se poikalaps pinkkiin ja hameisiin - ja sanoa vielä että ne varta vasten sille sen syntymän jälkeen ostettu - isosiskoilla kun en hameita ja pinkkiä pitänyt.) ;) :D
Kiitos kiitos! :)
PoistaMeillähän on esikoisella suuri määrä serkkupojalta perittyä tekstiiliä, joten maskuliinikin saataisiin ainakin osin vaatetettua jo olemassa olevin vetimin. Ja loput voisi täydentää sitten siitä pinkistä röyhelöarsenaalista, niitäkin meiltä löytyy, tosin aika maltillisia variaatioita. :)
:)
PoistaNojoo, täytyy myöntää että kyllä meilläkin lapset aika paljon pukeutuu myös pinkkiin ja mekkoihin. Emmalla oli aamulla sinivihreä bamse-raita-body ja siniset sukkahousut + sininen pöllö tutti ja nyt pesun jälkeen valkonen kukkamekko ja valkoset sukkahousut + pinkki tutti. Vaikka eipä meilläkään niitä oikein hörhelöitä ole.
Puolensa kummassakin sukupuolessa :) ja yhtälailla meille olis tervetullut intersukupuolinenkin. Silti toivon, että laps pääsis mahdollisimman helpolla elämässä sairauksien tai seims. sukupuoli-identiteetin suhteen.
Jotenkin luulen, että vaikka toiveeni tytöstä toteutuisikin, niin prinsessaa ei edelleenkään tähän taloon saataisi. (Siitä on ilmassa vahvoja merkkejä jo ihan geenienkin perusteella. :DD) Tuntuu usein esim., että Pätkän serkkupoika on toisinaan pahempi prinsessa kuin meidän tyttö.
PoistaSitä paitsi vaatteethan on vaatteita. Jos ne on nättejä (omasta mielestäni), niin röyhelöt kehiin vaan. :D Oli sitten poika tai tyttö kysymyksessä.
Huimasti onnea! Jään jännäämään kanssasi ultraa :) Liityn myös mielelläni "Poliittinen korrektius mutakuoppaan" -liikkeeseen jahka sellainen perustetaan.
VastaaPoistaSellainen facebook-ryhmä voisi olla paikallaan. :D
PoistaUltrapaniikki kasvaa päivä päivältä, mikä on pehvasta.
Onnea! Jotain kuitenkin toivoo ja haaveilee, miksei sitä saisi sanoa ääneen? Lapsi on rakas toteutuivat toiveet tai eivät.
VastaaPoistaKiitos. :) Ja nimenomaan näin minäkin ajattelen. (Miten minä sitä paitsi osaisin poikaa toivoakaan, kun ei minulla ole niistä kokemusta.)
Poista